Lastenpsykiatrian yhteistyö lastensuojelun kanssa hoitajien kokemana

Abstract

Lasten- ja nuortenpsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tehdään tiivistä moniammatillista yhteistyötä hoitotahon, lastensuojelun sekä lapsen tai nuoren huoltajan kanssa. Lapsen tai nuoren psyykkisen sairauden hoitoon tarvitaan lähes poikkeuksetta riittävää vanhemmuutta ja lastensuojelu tarjoaa tukea ja keinoja tämän ylläpitämiseen. Hyvä yhteistyö näiden toimijoiden välillä ennustaa usein hyvää hoitotulosta. Toimeksiantajamme on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja kyselyyn osallistui neljä lastenpsykiatrian osastoa ja lastenpsykiatrian poliklinikka, nuorisopsykiatria rajautui pois tutkimuksesta suunnitteluvaiheen jälkeen.

Opinnäytetyömme tavoitteena on kartoittaa lastenpsykiatrialla työskentelevien hoitajien kokemuksia yhteistyöstä lastensuojelun kanssa. Tavoitteena on selvittää, miten yhteistyö sujuu, mitä haasteita yhteistyössä on, miten yhteistyö on muuttunut vuosien varrella ja onko COVID-19 pandemialla ollut vaikutusta yhteistyöhön.

Tutkimuksemme tehtiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin Webropol- kyselylomakkeella, joka sisälsi muutaman rajaavan monivalintakysymyksen ja avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin sähköpostitse 97 lastenpsykiatrian hoitajalle joista 13 vastasi kyselyyn. Aineistoin analysoinnissa käytimme teemoittelua.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että enemmistö vastaajista koki tietävänsä tarpeeksi lastensuojelulaista ja -palveluista työn mielekkääseen suorittamiseen. Vastaajat, jotka eivät kokeneet tietävänsä riittävästi ja toivoivat lisätietoa nimenomaan lastensuojelun palveluista sekä käytännön asioista kuten yhteydenpidon oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä asioista. Haasteina koettiin pääosin lastensuojelun työntekijöiden vaikea tavoittaminen ja runsas vaihtuvuus. Yhteistyön koettiin lisääntyneen vuosien varrella ja lastensuojelu ilmoituksia tehdään herkemmin. Kyselyssä kävi myös ilmi lastensuojelun kuormittuminen viime vuosina. Covid-19 pandemian ei koettu vaikuttaneen paljoa, mutta etäyhteyksillä pidetyt palaverit koettiin positiivisena.

Tämän tutkimuksen avulla lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyötä voitaisiin parantaa tarttumalla kyselyssä esiin tulleisiin ongelmakohtiin. Jatkotutkimusehdotuksena esittäisimme saman tutkimuksen teon nuorisopsykiatrian puolelle ja tutkimuksen tekeminen toisen sairaanhoitopiirin alueelle.