LINEAARISEN JA NONLINEAARISEN KUORMITUSMALLIEN VAIKUTUKSET JUOKSUNOPEUTEEN NUORILLA URHEILIJOILA

Abstract

Tämän työn tarkoituksena oli tutkia nonlineaarisen ja lineaarisen kuormitusmallin vaikutuksia juoksunopeuteen nuorilla urheilijoilla. Nonlineaarisen kuormitusmallin tukena ovat aiemmin havaitut positiiviset vaikutukset maksimivoimaharjoittelun puolelta.

Tutkimukseen osallistui kaksi viiden hengen ryhmää. Koehenkilöt olivat urheiluseurassa urheilevia noin 14 vuotiaita nuoria. Koehenkilöistä viisi olivat poikia ja viisi tyttöjä. Pituudeltaan he olivat 165,4 ± 8,1 cm ja painoltaan 51,1 ± 8,6 kg. Koehenkilöt arvottiin ryhmiinsä. Tutkimus alkoi alkutesteillä jonka jälkeen tuli kuukauden mittainen harjoittelujakso. Harjoittelujakson jälkeen oli lopputestit. Testit koostuivat paikoiltaan lähdettävästä 50 metrin maksimaalisesta juoksusta, josta mitattiin aikaa väleiltä 0 - 30 metriä ja 30 - 50 metriä.

Nonlineaarisen ryhmän keskiarvotulos paikoiltaan 30 metriä testissä parantui 0.03 sekuntia (p=0,285) ja lineaarisen ryhmän keskiarvotulos parantui 0.005 sekuntia (p=0,715). Nonlineaarisen ryhmän keskiarvotulos hekentyi lentävällä 20 metrin testillä 0,0275 sekuntia (p=0,129) ja lineaarisen ryhmän keskiarvotulos heikentyi 0.02 sekuntia (p=1,000). Molemmat harjoittelumallit saivat aikaan muutoksia, mutta muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

Testituloksia ei voida pitää täysin luotettavina johtuen useista eri tutkimustuloksiin vaikuttaneista tekijöistä, joita ei otettu huomioon tutkimusta tehdessä. Tulokset herättävät kuitenkin kysymyksiä. Kehittyikö nonlineaarisen ryhmän voima-arvot paremmin kuin lineaarisen ryhmän? Viitteitä edelliseen antaa nonlineaarisen ryhmän paremmin kehittynyt juoksun kiihdytysvaihe, jossa vaaditaan tehoja. Toisaalta paremmin kehittyneet voima-arvot pakottavat muokkaamaan enemmän juoksutekniikkaa juoksun maksimaalisen nopeuden vaiheessa. Se taas saattaa näkyä hetkellisesti heikentyneenä juoksun maksiminopeutena.

The purpose of this thesis was to study how nonlinear and linear periodization models affect running speed in young athletes. Earlier studies with strength and power training show positive effects of nonlinear periodization.

There were two groups in the study. Both groups consisted of 5 test subjects. All subjects were 14 years. Five of them were male and 5 female. The height of the subjects varied between 165,4 ± 8,1 cm and their weight was 51,1 ± 8,6 kg. The test subjects were randomly devided in their groups. The study started with a test followed by a month long training season. After the training season the same test that that started the study was conducted. The test used in this study was the 50m sprint. In the test time was measured from 0m to 30m and from 30m to 50m.

The mean time of 0m to 30m test got better in both groups. The nonlinear group got a better time by 0,03 seconds (p=0,285) and the linear group by 0.005 seconds (p=0,715). The mean time of 30m to 50m test got worse with both groups. The nonlinear group got a worse time by 0,0275 seconds (p=0,129) and the linear group by 0.02 seconds (p=1,000). Both periodization models had some effects on the running speed but the effects did not have statistical significance.

The results of the thesis were not completely reliable because of many reasons that affected the results and that were not taken into account during the study. However the results do raise some questions. Did the nonlinear periodization model develop more power than the linear periodization model? This question could be asked because the nonlinear group had better development in their acceleration phase of the sprint. To accomplish this you usually need a better power output. On the other hand, a better developed power output forces the maximal running speed technique to adapt to new power levels. If the adaptation is not done completely, it can show as a temporarily decreased maximal running speed.