Syöpää sairastavan kivun arviointi
Karjalainen, Liisa; Kärkkäinen, Noora (2021)
Karjalainen, Liisa
Kärkkäinen, Noora
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120223139
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120223139
Tiivistelmä
Suomessa syöpään sairastuu vuosittain yli 35 000 ihmistä ja syöpien määrä on ollut tasaisessa kasvussa viimeisten 30 vuoden aikana. Syöpäkipu on invalidioiva oire ja kivun saaminen hallintaan edistää syöpää sairastavan toimintakykyä merkittävästi. Jokaisella syöpään sairastuneelle ja sitä sairastavalla tulisi olla oikeus hyvään ja tarpeen mukaiseen kivunhoitoon.
Opinnäytetyömme on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka tutkimuskysymyksenä on; miten ja millä menetelmillä syöpää sairastavan kipua tulee arvioida ja mitkä tekijät vaikuttavat kokonaisvaltaisen kivunarvioinnin prosessiin.
Tuloksista käy ilmi, että syöpää sairastavan kipua ei arvioida rutiininomaisesti eikä hoitosuosituksia välttämättä noudateta. Tulosten mukaan kivunarviointiin vaikuttavat monet tekijät, jotka jaottelimme estäviin ja mahdollistaviin tekijöihin. Estäviä tekijöitä terveydenhuollossa ovat esi-merkiksi resurssien puute ja validioitujen työkalujen puute, kulttuuriset ja etniset tekijät sekä erilaiset uskomukset. Kivunarvioinnin mahdollistavia tekijöitä ovat esimerkiksi hierarkioiden purkaminen, luottamuksen luominen potilaaseen ja oikeiden kipumittareiden oikea käyttö. Muistisairaan tai tajuttoman potilaan kohdalla läheisten arvio kivusta on avainasemassa.
Syöpää sairastavan kivun arvioimiseen on olemassa monia tehokkaita käytännön työkaluja. Arvioinnin keskeinen osa on pyytää potilaalta tietoja oireista ja käyttää tietoja hoidon seurantaan. Ammattilaisten tulee myös tunnistaa psykologiset ja emotionaaliset riskitekijät, jotka estävät kivunarvioinnin ja esimerkiksi altistavat potilaan pitkittyneelle tai voimakkaalle kivulle.
Lisätutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta hoitokäytännöt ja -suositukset tulee osaksi hoitotyön arkipäivää, ja syöpää sairastavien kipu ja muut elämänlaatuun vaikuttavat tekijät ovat osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Työnohjaus, lisäkoulutus ja organisaatioiden yhteiset käytännöt ovat keinoja, joilla hoitosuositukset ja ohjeistukset tulevat osaksi yksiköiden potilastyötä. Cancer pain is a disabling symptom and getting the pain under control contributes significantly to the patient's ability to function and quality of life.
The method we have chosen is a narrative literature review and the research question of our thesis is how and by what methods the pain of a cancer patient can be assessed and what factors influence the process of comprehensive pain assessment.
The results of our study show that pain in cancer patients is not routinely assessed and existing guidelines and recommendations may not be followed. Although there are many effective validated tools for assessing pain in cancer patients. Overall, pain assessment is influenced by many factors that can either prevent or enable the pain assessment process.
A key part of the pain assessment is to ask the patient for information about symptoms and use this information to monitor efficiency of treatment. Professionals should also identify barriers that affect the pain assessment process, example psychological and emotional risk factors that expose the patient to extended or severe pain.
Further research and education are needed so that guidelines and recommendations become a part of the daily routine of health care professionals and the factors that are affecting patients quality of life will be identified and become treated.
Directing the practical work of professionals and the common practices of the organizations are the ways in which guidelines and recommendations would become part of the practical work and patient care.
Opinnäytetyömme on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka tutkimuskysymyksenä on; miten ja millä menetelmillä syöpää sairastavan kipua tulee arvioida ja mitkä tekijät vaikuttavat kokonaisvaltaisen kivunarvioinnin prosessiin.
Tuloksista käy ilmi, että syöpää sairastavan kipua ei arvioida rutiininomaisesti eikä hoitosuosituksia välttämättä noudateta. Tulosten mukaan kivunarviointiin vaikuttavat monet tekijät, jotka jaottelimme estäviin ja mahdollistaviin tekijöihin. Estäviä tekijöitä terveydenhuollossa ovat esi-merkiksi resurssien puute ja validioitujen työkalujen puute, kulttuuriset ja etniset tekijät sekä erilaiset uskomukset. Kivunarvioinnin mahdollistavia tekijöitä ovat esimerkiksi hierarkioiden purkaminen, luottamuksen luominen potilaaseen ja oikeiden kipumittareiden oikea käyttö. Muistisairaan tai tajuttoman potilaan kohdalla läheisten arvio kivusta on avainasemassa.
Syöpää sairastavan kivun arvioimiseen on olemassa monia tehokkaita käytännön työkaluja. Arvioinnin keskeinen osa on pyytää potilaalta tietoja oireista ja käyttää tietoja hoidon seurantaan. Ammattilaisten tulee myös tunnistaa psykologiset ja emotionaaliset riskitekijät, jotka estävät kivunarvioinnin ja esimerkiksi altistavat potilaan pitkittyneelle tai voimakkaalle kivulle.
Lisätutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta hoitokäytännöt ja -suositukset tulee osaksi hoitotyön arkipäivää, ja syöpää sairastavien kipu ja muut elämänlaatuun vaikuttavat tekijät ovat osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Työnohjaus, lisäkoulutus ja organisaatioiden yhteiset käytännöt ovat keinoja, joilla hoitosuositukset ja ohjeistukset tulevat osaksi yksiköiden potilastyötä.
The method we have chosen is a narrative literature review and the research question of our thesis is how and by what methods the pain of a cancer patient can be assessed and what factors influence the process of comprehensive pain assessment.
The results of our study show that pain in cancer patients is not routinely assessed and existing guidelines and recommendations may not be followed. Although there are many effective validated tools for assessing pain in cancer patients. Overall, pain assessment is influenced by many factors that can either prevent or enable the pain assessment process.
A key part of the pain assessment is to ask the patient for information about symptoms and use this information to monitor efficiency of treatment. Professionals should also identify barriers that affect the pain assessment process, example psychological and emotional risk factors that expose the patient to extended or severe pain.
Further research and education are needed so that guidelines and recommendations become a part of the daily routine of health care professionals and the factors that are affecting patients quality of life will be identified and become treated.
Directing the practical work of professionals and the common practices of the organizations are the ways in which guidelines and recommendations would become part of the practical work and patient care.