Sääri- ja reisiamputaatioiden kehittyneet tekniikat ja menetelmät : kirjallisuuskatsaus
Pekkanen, Jussi (2021)
Pekkanen, Jussi
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120223296
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120223296
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus sääri- ja reisiamputaatioiden kehittyneistä tekniikoista ja menetelmistä. Se on toteutettu systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita noudattaen, mutta siinä on myös laadullisen tutkimuksen tunnuspiirteitä. Tavoitteena oli kerätä ja tiivistää aiheeseen liittyvää tietoa systemaattisen tiedonhaun perusteella ja opinnäytetyö on toteutettu alaan liittyviä sähköisiä tietokantoja, sekä perinteistä kirjallisuutta ja muita lähteitä hyväksikäyttäen. Systemaattisessa tiedonhaussa on käytetty viittä eri sähköistä tietokantaa, joista saatuja tuloksia eli tutkimusartikkeleita on analysoitu narratiivisesti.
Hakuprosessissa saatiin tuloksena yhteensä 16 englanninkielistä tutkimusartikkelia, joita on analysoitu ja arvioitu ennalta määriteltyjen tutkimuskysymysten perusteella. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa sääri- ja reisiamputaatioiden kehittyvistä tekniikoista sekä niiden indikaatioista ja kliinisistä löydöksistä sekä arvioida niiden laatua ja soveltuvuutta Suomalaiseen terveydenhuoltoon.
Tuloksissa on kuvailtu sääri- että reisiamputaatiotekniikoita, joista on saatavilla sekä kliinistä, että kokemusperäistä tietoa. Yksi eniten tutkittu menetelmä tunnetaan nimellä osseointegraatio (OI), jossa luun päähän asennetaan implantti, johon voidaan suoraan asentaa proteesinivelkomponentti. Toinen paljon tutkittu menetelmä on Ertl-luusynostoosi tai toiselta nimeltään bone-bridging (BB), jossa sääri- ja pohjeluu liitetään yhteen muotoillulla luukappaleella. Molemmista tekniikoista on olemassa usean vuosikymmenen ajalta tutkimustietoa, joita opinnäytetyössä analysoidaan.
Yhtenä osa-alueena opinnäytetyössä esitellään ääreishermon kirurgisia interventioita, joilla pyritään edistämään proteesin käyttöä ja ehkäisemään neuropaattista kipua amputoidussa tyngässä. Näistä tekniikoista osa on kliinisessä käytössä ja osa kokeiluasteella. Kohdennettu lihaksen uudelleenhermotus (TMR) ja kohdennettu ihotunnon uudelleenhermotus (TSR) on esitelty suomalaisessa kirjallisuudessa yläraaja-amputaatioiden yhteydessä, jonka jälkeen sen potentiaalia myös alaraajan amputaatioissa on tutkittu. Regenerative peripheral nerve interface (RPNI) on noviisitekniikka, jolle ei löydy vakiintunutta käsitettä suomen kielellä. Sen avulla voidaan lisätä myoelektronisten proteesien ohjauksessa käytettävien EMG-signaalien lukumäärää ja sen on todettu parantavan niiden laatua. Agonist-antagonist myoneural interface (AMI) on noviisitekniikka, jolla pyritään edistämään sääriamputoitujen toiminnallista kykyä sekä ehkäistä neuroomakipua.
Alan suomenkielinen kirjallisuus on vähäistä, mutta ulkomailla aihetta on tutkittu laajasti. Opinnäytetyössä kuvatuilla tekniikoilla on todettu olevan hyötyä alaraajaproteesin käyttäjälle sekä edistävän heidän elämänlaatuaan, mutta aiheeseen kaivataan lisää tietoa ja kokemusta.
Hakuprosessissa saatiin tuloksena yhteensä 16 englanninkielistä tutkimusartikkelia, joita on analysoitu ja arvioitu ennalta määriteltyjen tutkimuskysymysten perusteella. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa sääri- ja reisiamputaatioiden kehittyvistä tekniikoista sekä niiden indikaatioista ja kliinisistä löydöksistä sekä arvioida niiden laatua ja soveltuvuutta Suomalaiseen terveydenhuoltoon.
Tuloksissa on kuvailtu sääri- että reisiamputaatiotekniikoita, joista on saatavilla sekä kliinistä, että kokemusperäistä tietoa. Yksi eniten tutkittu menetelmä tunnetaan nimellä osseointegraatio (OI), jossa luun päähän asennetaan implantti, johon voidaan suoraan asentaa proteesinivelkomponentti. Toinen paljon tutkittu menetelmä on Ertl-luusynostoosi tai toiselta nimeltään bone-bridging (BB), jossa sääri- ja pohjeluu liitetään yhteen muotoillulla luukappaleella. Molemmista tekniikoista on olemassa usean vuosikymmenen ajalta tutkimustietoa, joita opinnäytetyössä analysoidaan.
Yhtenä osa-alueena opinnäytetyössä esitellään ääreishermon kirurgisia interventioita, joilla pyritään edistämään proteesin käyttöä ja ehkäisemään neuropaattista kipua amputoidussa tyngässä. Näistä tekniikoista osa on kliinisessä käytössä ja osa kokeiluasteella. Kohdennettu lihaksen uudelleenhermotus (TMR) ja kohdennettu ihotunnon uudelleenhermotus (TSR) on esitelty suomalaisessa kirjallisuudessa yläraaja-amputaatioiden yhteydessä, jonka jälkeen sen potentiaalia myös alaraajan amputaatioissa on tutkittu. Regenerative peripheral nerve interface (RPNI) on noviisitekniikka, jolle ei löydy vakiintunutta käsitettä suomen kielellä. Sen avulla voidaan lisätä myoelektronisten proteesien ohjauksessa käytettävien EMG-signaalien lukumäärää ja sen on todettu parantavan niiden laatua. Agonist-antagonist myoneural interface (AMI) on noviisitekniikka, jolla pyritään edistämään sääriamputoitujen toiminnallista kykyä sekä ehkäistä neuroomakipua.
Alan suomenkielinen kirjallisuus on vähäistä, mutta ulkomailla aihetta on tutkittu laajasti. Opinnäytetyössä kuvatuilla tekniikoilla on todettu olevan hyötyä alaraajaproteesin käyttäjälle sekä edistävän heidän elämänlaatuaan, mutta aiheeseen kaivataan lisää tietoa ja kokemusta.