Erityislasten vapaa-aika ja harrastaminen : vanhempien kokemuksia osallistumiseen vaikuttavista tekijöistä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat erityislasten harrastustoimintaan osallistumiseen. Osallistumista estävien ja edistävien tekijöiden kartoittaminen on tärkeää, jotta erityislapset ja heidän tarpeensa kyettäisiin ottamaan paremmin huomioon harrastustoiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Kehitysvammaisten palvelusäätiön ja sen alaisen Yksi yhteinen lapsuus -hankkeen kanssa. Hanke toimi Etelä-Karjalassa vuosien 2019–2021 aikana.

Opinnäytetyö oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä 8–17-vuotiaan erityislapsen vanhempaa teemahaastattelulla. Opinnäytetyön ohjaavana teoreettisena toimintaterapiamallina hyödynnettiin Inhimillisen toiminnan mallia (Model of Human Occupation, MOHO) ja myös haastatteluteemat muodostettiin kyseisen mallin pohjalta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teemoittelun ja tyypittelyn menetelmiä hyödyntäen.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että erityislapsen harrastustoimintaan osallistumiseen oleellisimmin vaikuttivat sosiaalisen ympäristön eri osa-alueet sekä organisaatiotason toiminta. Harrastusohjaajan toimintatavoilla ja osaamisella oli merkittävä rooli. Keskeisiä tekijöitä olivat myös vanhempien aktiivisuus sekä harrastuksen järjestäjän tekemät valinnat ja toiminnan kehittäminen. Erityislasten yksilöllisten tarpeiden huomioimisen tulisi olla kaiken toiminnan lähtökohtana. Lisäksi harrastusympäristön tiloilla ja tarjolla olevilla välineillä sekä sosiaalisen ryhmän tuella oli jonkin verran vaikutusta osallistumiseen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että harrastustoiminnan ohjaajat ja järjestäjät sekä erityislapsen vanhemmat ovat avainasemassa osallistumisen edistämisessä. Tämä tulisi ottaa huomioon myös toimintaterapiainterventioissa erityislasten kanssa toimiessa. Toimintaterapeutit voivat tukea vanhempia sopivan harrastuksen valinnassa sekä lisätä harrastusohjaajien tietoisuutta erityislasten huomioimisesta. Yhteistyön tekeminen harrastuksen ohjaajien ja järjestäjien kanssa on tärkeää erityislasten osallistumisen edistämiseksi. Opinnäytetyön tulosten luotettavuuteen vaikuttaa pieni haastateltavien joukko. Tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaiken tyyppisiä erityislapsia, mutta ne voivat antaa suuntaa osallistumiseen vaikuttavista tekijöistä yleisellä tasolla. Jatkossa olisi hyödyllistä tarkastella aihetta lisää kohdentamalla tutkimus toimintaterapeutteihin ja selvittää, miten he työskentelevät yhteisötasolla edistääkseen harrastustoimintaan osallistumista.