Nuorisotyöntekijöiden valmiudet kohdata verkkoväkivaltaa
Momeni, Manijeh; Vallarén, Sole (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120423732
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120423732
Tiivistelmä
Verkossa tapahtunutta väkivaltaa määritellään verkkoväkivallaksi. Verkkoväkivallan ilmiöitä on esimerkiksi grooming, sexting ja pornograafisen sisällön viestittelyä. Verkkoväkivaltaa Ilmiönä on tutkittu vähän, sillä se on suhteellisen uusi. Tutkimuksissa on kuitenkin näyttäytynyt, että väkivalta kohdistuu erityisesti naisiin ja vähemmistöihin, mikä lisää epätasa–arvoisuutta. Verkkoväkivallalla on suuret negatiiviset vaikutukset uhrin elämään.
Opinnäytetyömme tavoite on tuoda esiin hiljaista tietoa nuorisotyöntekijöitä verkkoväkivallan kohtaamisessa. Menetelmänä käytimme laadullista tutkimusta, ja analysointimenetelmänä on teemahaastattelu. Teemahaastatteluissa keskityimme nuorisotyöntekijöiden kokemuksiin verkkoväkivallasta ja mitä menetelmiä he käyttivät. Yhteistyökumppanina toimii Plan International Suomi, jonka vuonna 2020 tehdylle Tyttöjen ja nuorten naisten kokemuksia verkkohäirinnästä Suomessa- tutkimukselle teemme jatkoa.
Nuorisoalan ammattilaisten haastatteluista ilmeni samaa, kuin kirjallisuuskatsauksessa. Ammattilaiset kuvailivat kuinka suuri merkitys avoimella kasvatuksella ja minäkuvan vahvistamisella on. Verkon anonymiteetti madaltaa kynnystä verkkoväkivallan teossa. Työntekijät korostivat resurssipulan vaikeuttavan ja rajoittavan heidän työtään. Ammattilaiset eivät saavuta kaikkia avun tarvitsemia etenkin intersektioihin ja vähemmistöön kuuluvia. Ammattilaiset kertovat, miten varhaiskasvatuksen ja koulun roolin pitäisi olla suurempi verkkoväkivallan ennaltaehkäisyssä. Poliisin rooli on suuri verkkoväkivaltaan puuttumisessa, mutta lain puitteissa siihen ei pystytä vielä puuttumaan. Verkkoväkivallan tekoa ja kokemusta vähätellään nuorten, vanhempien ja ammattilaisten keskuudessa.
Opinnäytetyön haastatteluiden määrä jäi puutteelliseksi, mutta kolmen ammattilaisen vastaukset olivat hyvin samankaltaisia. Verkkoväkivallasta olisi hyvä tehdä jatkotutkimuksia, sillä ilmiö esiintyvyys on hyvin laaja. Ammattilaisten on hyvä tutustua ilmiöön enemmän ja tunnistaa, sitä omassa työssään.
Opinnäytetyömme tavoite on tuoda esiin hiljaista tietoa nuorisotyöntekijöitä verkkoväkivallan kohtaamisessa. Menetelmänä käytimme laadullista tutkimusta, ja analysointimenetelmänä on teemahaastattelu. Teemahaastatteluissa keskityimme nuorisotyöntekijöiden kokemuksiin verkkoväkivallasta ja mitä menetelmiä he käyttivät. Yhteistyökumppanina toimii Plan International Suomi, jonka vuonna 2020 tehdylle Tyttöjen ja nuorten naisten kokemuksia verkkohäirinnästä Suomessa- tutkimukselle teemme jatkoa.
Nuorisoalan ammattilaisten haastatteluista ilmeni samaa, kuin kirjallisuuskatsauksessa. Ammattilaiset kuvailivat kuinka suuri merkitys avoimella kasvatuksella ja minäkuvan vahvistamisella on. Verkon anonymiteetti madaltaa kynnystä verkkoväkivallan teossa. Työntekijät korostivat resurssipulan vaikeuttavan ja rajoittavan heidän työtään. Ammattilaiset eivät saavuta kaikkia avun tarvitsemia etenkin intersektioihin ja vähemmistöön kuuluvia. Ammattilaiset kertovat, miten varhaiskasvatuksen ja koulun roolin pitäisi olla suurempi verkkoväkivallan ennaltaehkäisyssä. Poliisin rooli on suuri verkkoväkivaltaan puuttumisessa, mutta lain puitteissa siihen ei pystytä vielä puuttumaan. Verkkoväkivallan tekoa ja kokemusta vähätellään nuorten, vanhempien ja ammattilaisten keskuudessa.
Opinnäytetyön haastatteluiden määrä jäi puutteelliseksi, mutta kolmen ammattilaisen vastaukset olivat hyvin samankaltaisia. Verkkoväkivallasta olisi hyvä tehdä jatkotutkimuksia, sillä ilmiö esiintyvyys on hyvin laaja. Ammattilaisten on hyvä tutustua ilmiöön enemmän ja tunnistaa, sitä omassa työssään.