Perehdyttäminen Siun Soten kuvantamiskeskuksen radiologisella osastolla - Yhdessä suunnitellen kohti parempaa perehdytystä
Toivanen, Hanna (2021)
Toivanen, Hanna
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120323594
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120323594
Tiivistelmä
Puutteellisen perehdytysohjelman ja -suunnittelun voidaan katsoa nykytilassa heikentävän työntekijöiden osaamista sekä tunnetta työssä selviämisestä. Näin ollen myös työhyvinvointi ja työssäjaksaminen voi heikentyä. Lisäksi organisoimaton perehdytys voi vaikuttaa siihen, että sijaiset hakeutuvat herkästi muihin työpaikkoihin kokiessaan epävarmuutta osaamisestaan ja uusien työntekijöiden rekrytointi hankaloituu entisestään. Radiologisesta näkökulmasta hyvä työntekijöiden perehdytys on myös yksi suuri tekijä niin potilasturvallisuudessa kuin työturvallisuudessakin, koska osastolla työskennellään suurimmaksi osaksi ionisoivan säteilyn sekä vahvojen magneettikenttien parissa.
Tämän opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata radiologian osaston hoitohenkilökunnan näkemyksiä perehdytyksestä ja kehittää röntgenhoitajien perehdytystoimintasuunnitelma Siun soten kuvantamiskeskuksen radiologiselle osastolle. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli laatia radiologiselle osastolle tasalaatuinen ja järjestelmällinen perehdytystoimintasuunnitelma. Opinnäytetyön tutkimuksellisen kehittämisen tehtävät olivat: 1. kartoittaa Siun Soten kuvantamiskeskuksen radiologian osaston hoitohenkilö-kunnan näkemyksiä perehdytyksestä, 2. laatia osastolle tietoperustaan pohjautuva perehdytys-prosessi yhteistyössä röntgenhoitajien kanssa ja 3. laatia yhdessä röntgenhoitajien kanssa jokaiselle kuvantamismodaliteetille omat perehdytyskortit. Opinnäytetyön aineisto kerättiin anonyymisti vastattavan Webropol-kyselyn avulla. Kysely suunnattiin Siun soten kuvantamiskeskuksen radiologisen osaston röntgenhoitajille ja kyselyssä käytettiin sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kysymykset perustuivat opinnäytetyötä varten kerättyyn perehdytykseen liittyvään teoriaan. Kysely lähetettiin 32 röntgenhoitajalle, joista 20 vastasi kyselyyn. Kyselyn tulokset analysoitiin käyttämällä sisällön analyysia.
Tutkimustulosten perusteella Siun soten kuvantamiskeskuksen radiologisen osaston röntgenhoitajien perehdytyksen tärkeimpiin osa-alueisiin kuuluvat nimetyt, osaavat perehdyttäjät sekä se, että perehdytykselle ja perehtymiselle annetaan tarpeeksi aikaa. Tutkimuksen mukaan myös perehdytyskortit tukevat toimivaa perehdytysprosessia. Lisäksi tutkimuksen tuotoksena toteutettiin yhdessä osaston vastuuröntgenhoitajien kanssa perehdytyskortit jokaiselle modaliteetille työ-pajatyöskentelyn sekä teemahaastatteluiden avulla. Tulevaisuudessa opinnäytetyön tuloksena saatua perehdytyssuunnitelmaa ja perehdytyskortteja voidaan muokata sen mukaan, kuinka ne käytännössä toimivat ja kuinka hoitohenkilökunta, sekä perehdyttäjät ja perehdytettävät, ne kokevat.
Tämän opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata radiologian osaston hoitohenkilökunnan näkemyksiä perehdytyksestä ja kehittää röntgenhoitajien perehdytystoimintasuunnitelma Siun soten kuvantamiskeskuksen radiologiselle osastolle. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli laatia radiologiselle osastolle tasalaatuinen ja järjestelmällinen perehdytystoimintasuunnitelma. Opinnäytetyön tutkimuksellisen kehittämisen tehtävät olivat: 1. kartoittaa Siun Soten kuvantamiskeskuksen radiologian osaston hoitohenkilö-kunnan näkemyksiä perehdytyksestä, 2. laatia osastolle tietoperustaan pohjautuva perehdytys-prosessi yhteistyössä röntgenhoitajien kanssa ja 3. laatia yhdessä röntgenhoitajien kanssa jokaiselle kuvantamismodaliteetille omat perehdytyskortit. Opinnäytetyön aineisto kerättiin anonyymisti vastattavan Webropol-kyselyn avulla. Kysely suunnattiin Siun soten kuvantamiskeskuksen radiologisen osaston röntgenhoitajille ja kyselyssä käytettiin sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kysymykset perustuivat opinnäytetyötä varten kerättyyn perehdytykseen liittyvään teoriaan. Kysely lähetettiin 32 röntgenhoitajalle, joista 20 vastasi kyselyyn. Kyselyn tulokset analysoitiin käyttämällä sisällön analyysia.
Tutkimustulosten perusteella Siun soten kuvantamiskeskuksen radiologisen osaston röntgenhoitajien perehdytyksen tärkeimpiin osa-alueisiin kuuluvat nimetyt, osaavat perehdyttäjät sekä se, että perehdytykselle ja perehtymiselle annetaan tarpeeksi aikaa. Tutkimuksen mukaan myös perehdytyskortit tukevat toimivaa perehdytysprosessia. Lisäksi tutkimuksen tuotoksena toteutettiin yhdessä osaston vastuuröntgenhoitajien kanssa perehdytyskortit jokaiselle modaliteetille työ-pajatyöskentelyn sekä teemahaastatteluiden avulla. Tulevaisuudessa opinnäytetyön tuloksena saatua perehdytyssuunnitelmaa ja perehdytyskortteja voidaan muokata sen mukaan, kuinka ne käytännössä toimivat ja kuinka hoitohenkilökunta, sekä perehdyttäjät ja perehdytettävät, ne kokevat.
