Enterococcus faecalis ja Enterococcus faecium - spesifisten faagien eristys faagihoitokäyttöön
Flod, Annika (2021)
Flod, Annika
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120724278
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120724278
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston tutkimusohjelmayksikkö Ihmisen mikrobit -tutkimusryhmään kuuluvan Faagihoitoryhmän kanssa. Tavoitteena oli laajentaa tutkimusryhmän bakteriofagikokoelmaa eristämällä uusia Enterococcus faecalis ja Enterococcus faecium bakteereille spesifisiä bakteriofageja faagihoito tarkoitukseen. Faagihoidossa hyödynnetään bakteerien viruksia, bakteriofageja, antibioottiresistenttien bakteereiden aiheuttamien infektioiden hoidossa. Faagihoito perustuu bakteriofagien kykyyn infektoida niiden isäntäbakteeri ja näin hävittää infektio. Antibioottiresistentit bakteerit ja niiden aiheuttamat infektiot aiheuttavat ongelmia maailmanlaajuisesti. Yhä useammalla bakteerilla on luontaista sekä hankittua resistenssiä antibiootteja kohtaan, resistenssi on voinut muodostua useille yleisesti käytössä oleville antibiooteille. Antibioottiresistentit infektiot lisäävät kuolleisuutta ja pitkittävät sairaalahoitojaksoja, josta koituu taloudellisia kustannuksia niin potilaille, kuin terveydenhuollolle maailmanlaajuisesti. Tämän vuoksi on kehitettävä vaihtoehtoisia hoitomuotoja, sillä uusien antibioottien kehittämien on hidasta.
Työ toteutettiin eristämällä uusia bakteriofageja sekä Suomesta, että Beninistä kerätyistä jätevesinäytteistä. E. faecalis ja E. faecium bakteereista valittiin yhteensä 18 bakteerikantaa, joille spesifisiä bakteriofageja tutkimusryhmän bakteriofagi kokoelmasta löytyi vähän tai ei ollenkaan. Jätevesinäytteistä muodostettiin näyteseokset, jotka rikastettiin valittujen bakteerikantojen kanssa. Rikastetut näytteet titrattiin maljoille, joilta tarkasteltiin, löytyikö näyteseoksista faageja. Plakkipuhdistus suoritettiin löydetyille faageille ja niistä tuotettiin faagilysaatti. Lysaatista eristettiin faagin DNA:ta sekvensointia varten ja kustakin DNA eristysnäytteestä mitattiin DNA konsentraatio. Näytteistä ajettiin myös agaroosigeeli, jonka avulla tarkasteltiin, onko DNA ehjää, jolloin se voitiin lähettää sekvensoitavaksi. Lopuksi kukin eristetty bakteriofagi karakterisoitiin kartoittamalla niiden isäntäkirjo.
Työn tuloksena tutkimusryhmän kokoelmaan eristettiin seitsemän uutta bakteriofagia, joista neljän näytteen DNA eristysnäytteen konsentraatio oli tarpeeksi korkea sekvensointia varten. Karakterisoinnin tuloksena todettiin jokaisen faagin infektoivan oman eristysisäntänsä lisäksi kahta muuta kartoitukseen mukaan otettua E. faecalis tai E. faecium bakteerikantaa.
Lopputuloksena voidaan todeta, että E. faecalis sekä E. faecium kannoille bakteriofageja on haastava löytää. Etenkin E. faecium kantojen resistenssi on viime vuosina ollut nousussa, joka luo painetta uusien hoitomuotojen kehittämiseen antibioottien kehittämisen ollessa hidasta. Tämä korostaa myös faagihoitoon liittyvän tutkimuksen ja sen kehittämisen tärkeyttä.
Työ toteutettiin eristämällä uusia bakteriofageja sekä Suomesta, että Beninistä kerätyistä jätevesinäytteistä. E. faecalis ja E. faecium bakteereista valittiin yhteensä 18 bakteerikantaa, joille spesifisiä bakteriofageja tutkimusryhmän bakteriofagi kokoelmasta löytyi vähän tai ei ollenkaan. Jätevesinäytteistä muodostettiin näyteseokset, jotka rikastettiin valittujen bakteerikantojen kanssa. Rikastetut näytteet titrattiin maljoille, joilta tarkasteltiin, löytyikö näyteseoksista faageja. Plakkipuhdistus suoritettiin löydetyille faageille ja niistä tuotettiin faagilysaatti. Lysaatista eristettiin faagin DNA:ta sekvensointia varten ja kustakin DNA eristysnäytteestä mitattiin DNA konsentraatio. Näytteistä ajettiin myös agaroosigeeli, jonka avulla tarkasteltiin, onko DNA ehjää, jolloin se voitiin lähettää sekvensoitavaksi. Lopuksi kukin eristetty bakteriofagi karakterisoitiin kartoittamalla niiden isäntäkirjo.
Työn tuloksena tutkimusryhmän kokoelmaan eristettiin seitsemän uutta bakteriofagia, joista neljän näytteen DNA eristysnäytteen konsentraatio oli tarpeeksi korkea sekvensointia varten. Karakterisoinnin tuloksena todettiin jokaisen faagin infektoivan oman eristysisäntänsä lisäksi kahta muuta kartoitukseen mukaan otettua E. faecalis tai E. faecium bakteerikantaa.
Lopputuloksena voidaan todeta, että E. faecalis sekä E. faecium kannoille bakteriofageja on haastava löytää. Etenkin E. faecium kantojen resistenssi on viime vuosina ollut nousussa, joka luo painetta uusien hoitomuotojen kehittämiseen antibioottien kehittämisen ollessa hidasta. Tämä korostaa myös faagihoitoon liittyvän tutkimuksen ja sen kehittämisen tärkeyttä.