Arkeologisten kohteiden käsittelyohjeiden noudattaminen metsän käytössä Kainuussa

Abstract

Arkeologinen kulttuuriperintö on ihmisen toiminnasta esihistoriallisella ja historiallisella ajalla syntyneitä maalla ja vedessä säilyneitä jäännöksiä, kerrostumia, rakenteita ja löytöjä. Kiinteiden muinaisjäännösten vahingoittumisista suurin osa tapahtuu metsänkäsittelyn yhteydessä. Jotta kohteet säilyvät jälkipolville, täytyy ne huomioida metsän käytössä. Museoviranomainen antaa lausunnossaan ohjeita ja suosituksia maanomistajalle ja hakkuuoikeuden haltijalle, miten arkeologiset kohteet pitää huomioida metsän käytössä.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten Kainuussa noudatetaan museoviranomaisen antamia ohjeita metsän käytössä arkeologisilla kohteilla ja onko kiinteiden muinaisjäännösten ja kulttuuriperintökohteiden välillä käsittelyeroja. Samalla selvitettiin, oliko metsänkäsittely aiheuttanut arkeologisille kohteille vaurioita ja minkä toimenpiteen yhteydessä.

Tutkimuksen aineistona olivat Kainuun Museon metsänkäyttöilmoituksista antamat lausunnot vuosilta 2017 – 2019 sekä metsänkäyttöilmoitukset, joita lausunnot koskivat. Lisäksi aineistona oli Museoviraston ylläpitämän Muinaisjäännösrekisterin aineisto, josta saatiin tieto arkeologisista kohteista. Maastossa tarkastettiin sellaiset arkeologiset kohteet, joissa metsänkäsittely oli toteutunut. Tarkastuksesta täytettiin maastotarkastuslomake. Niistä tiedot koottiin yhteiseen taulukkoon.

Vertailemalla lausuntojen ohjeita ja toteutuneita metsätalouden toimenpiteitä havaittiin, että ohjeita oli noudatettu varsin huonosti. Tarkastelun alaisena olevista kahdeksasta kategoriasta vain neljässä ohjeita oli noudatettu yli 50-prosenttisesti. Peräti 58 prosenttia arkeologisista kohteista vahingoittui metsän käytössä jollakin tavoin. Aineiston tuloksista nähdään, että arkeologisten kohteiden käsittelyssä metsänhoidon yhteydessä on vielä paljon koulutuksen tarvetta. Tuloksista pystytään myös näkemään jonkin verran eroa Metsähallituksen ja yksityisten kohteiden välillä. Tutkimus osoitti, että tämänkaltaista seurantaa tarvitaan arkeologisten kohteiden osalta.

Archaeological cultural heritage was created through human activities during the prehistoric or historical period. It refers to any structures, deposits, relics and discoveries preserved in water or on land. Most of the damage to archaeological sites are caused by the forest use. In order for the sites to be persevered for the next generations, they need to be taken account of in forest use. Authorities give instructions and recommendations in their statements on how to acknowledge archaeological sites in forest use to landowner and the holder of the cutting right.

The aim to the thesis is to find out how said instructions were compiled in Kainuu and were there any difference between sites that are governed by the Antiquities Act and sites that are not. Also, it was investigated if the forest handling caused damage to the archaeological sites and what caused the damage.

Research materials were notifications of forest use and statements given by Kainuu Museum about the notifications of forest use from years 2017 – 2019. In addition, data about archaeological sites from the Ancient Relics Register managed by the National Board of Antiquities was included. The archaeological sites where forest use had been carried out, were checked on the spot. Received information was collected to forms and added to an excel-table.

After the data collection a comparison was made between the instructions and recommendations of statements and the measures of the forestry which had come true. The study showed that the instructions were poorly followed. There were eight categories to be examined. Only four out of eight categories were followed more than 50 per cent. Even 58 per cent of archaeological sites were damaged by forest use. The results of this research show that in forestry there still is a need for education in handling the archaeological sites. From results we can see some differences between Metsähallitus and private landowners. This thesis showed that the follow-up like this is needed,