Suuhygienistin työnkuva uniapnean hoidossa

Abstract

Uniapneaa sairastaa 120 000–200 000 suomalaista aikuista, jotka ovat tyypillisimmin 40–65-vuotiaita henkilöitä. Obstruktiivinen uniapnea aikuisella tarkoittaa, että potilaalla on toistuvia hengityskatkoksia, jotka kestävät vähintään kymmenen sekuntia tai hänellä on ylähengitysteiden ahtautumisesta johtuvia hengityksen vaimentumia unen aikana. Uniapnean oireita ovat muun muassa kuorsaus, hengityskatkokset, päiväväsymys sekä keskittymisvaikeudet. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä suuhygienistin valmiuksia uniapneapotilaan hoidossa sekä, että suun terveydenhuollossa voidaan aikaisempaa paremmin ottaa huomioon uniapneapotilaat.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella case-tutkimuksella. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suuhygienistin työnkuvaa uniapneaa sairastavan potilaan hoitotiimissä. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka tehtiin uniapneapotilaiden parissa työskentelevälle suuhygienistille. Tavoitteena oli, että tutkimuksesta saadun tiedon avulla suuhygienistien valmiuksien lisääminen työskentelyyn uniapneapotilaiden hoidossa. Lisäksi tavoitteena oli, että suun terveydenhuollossa voidaan aikaisempaa paremmin ottaa huomioon uniapneapotilaat. Toimeksiantajana opinnäytetyössä oli Kuopion yliopistollisen sairaalan suu- ja leukasairauksien poliklinikka.

Suuhygienistin työnkuvaan uniapneapotilaiden hoidossa kuului itsenäinen vastaanottotoiminta, potilaan ohjaaminen ja osaamisen vahvistaminen. Suuhygienisti tarvitsee lisäkoulutusta toimiakseen uniapneapotilaiden kanssa itsenäisesti.

Tutkimus lisää suun terveydenhuollon valmiuksia uniapneapotilaiden huomioimisessa ja lisää tietoutta suuhygienistin työnkuvasta uniapnean hoidossa. Tuloksista hyötyy uniapneaa sairastava suun terveydenhuollon palveluita käyttävä asiakas saaden asiantuntevaa ja yksilöllistä hoitoa. Tutkimusta voidaan laajentaa keräämällä aineistoa useammalta organisaatiolta, joissa suuhygienisti työskentelee uniapnean hoitotiimissä. Tulokset ovat yhden työyhteisön tapa toimia ja yhden työntekijän kokemuksia ja toisen työyhteisön haastattelu toisi vertailukohdetta nykyisille tutkimusvastauksille.