“Muillakin oli niitä samoja mieltä painavia asioita. Se oli suuri helpotus mulle.” : omaishoitajien kokemuksia vertaisryhmätoiminnasta

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee iäkkäiden omaishoitajien vertaistukiryhmään osallistuneiden henkilöiden kokemuksia vertaisryhmätoiminnasta. Opinnäytetyön yhtenä kysymyksenä käsiteltiin myös sitä, verkostoituvatko vertaistukiryhmään osallistuneet omaishoitajat keskenään ja jatkavatko he tapaamisia itsenäisesti ryhmän päättymisen jälkeen. Opinnäytetyön pyrkimyksenä oli tuottaa vertaisryhmätoiminnan järjestäjälle tietoa osallistujien toimintaan osallistumisen kokemuksista.

Opinnäytetyö toteutettiin käyttäen laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Vertaisryhmään osallistuneita henkilöitä haastateltiin käyttäen menetelmänä teemahaastattelua. Teema-haastatteluissa pyrittiin saamaan selville, olisivatko osallistujat muuttaneet toimintaa jollain tavalla ja minkä asioiden he kokivat tekevän toiminnan mielekkääksi. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja niitä toteutettiin yhteensä neljä. Haastateltavista kolme oli puolisohoitajia ja yksi hoiti ikääntynyttä äitiään. Kaikilla omaishoidettavilla oli muistisairaus.

Opinnäytetyön tulos oli samansuuntainen muiden tutkimusten kanssa. Vertaistukiryhmään osallistuneet omaishoitajat kokivat ryhmän olleen heille henkisenä tukena ja ryhmään osallistuessa oli saatu käytännön neuvoja muilta ryhmään osallistuneilta ja ryhmän ohjaajilta, jotka molemmat olivat vanhustyön ammattilaisia. Tutkittu ryhmä ei verkostoitunut keskenään eikä heillä ollut halukkuutta jatkaa tapaamisia itsenäisesti.

Vertaistukiryhmään osallistuminen oli kaikille osallistuneille tärkeää. Osallistumisesta aiheutui osallistujille myötäelämisen tunteita, joka vahvisti voimakkaasti kokemusta johonkin kuulumisesta, muiden ongelmien samankaltaisuudesta ja siitä, etteivät he ole yksin ongelmiensa kanssa. Lisäksi ryhmä antoi mahdollisuuden jakaa myös positiivisia asioita ja elämän iloja. Osallistujat kokivat ryhmän antaneen heille iloa ja auttaneen heitä jaksamaan omaishoitajana.

This thesis studies how elderly caregivers experienced taking part in a peer support group. One goal was also to find out if the participants networked amongst each other and continued to meet independently when the group meetings were over. The purpose of this study was to gather information for the organizer of the group about the experiences the participants had in the group.

The information was gathered by interviewing the caregivers who participated in the peer support group. Qualitative methods including thematic interviewing method were used. The goal of the interviews was to find out if the participants would have changed the group in any way if they could and which factors they found the most important in participating. Three of the interviewed caregivers were spouses and one was an adult child who took care of her elderly mother. All of the family members taken care of had dementia.

The results of this thesis were similar to those in previous studies. The participants of this peer support group described that the group had been an emotional support to them. They also had gained information and advice from the other participants and specialists who lead the group. The group studied did not network amongst themselves and they did not want to continue meetings independently.

Taking part in this group was very important to all of the participants. Taking part gave the participants the feeling of empathizing, which gave them the feeling of belonging and not being alone with their everyday problems as caregivers. The group also gave them the chance to share the positive sides of life as a caregiver. The participants felt that the group gave them joy and strength as caregivers.