Säteilynkäytön turvallisuuskulttuuri pieneläinröntgentoiminnassa
Sirviö, Sonja; Heikkinen, Heidi (2012)
Sirviö, Sonja
Heikkinen, Heidi
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120518567
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120518567
Tiivistelmä
Turvallisuuskulttuurin tutkiminen on levinnyt teollisuuden eri osa-alueilta myös hoitoalalle ja lääkinnällisen säteilyn käyttöön, mutta eläinröntgentoimintaan liittyvästä turvallisuuskulttuurista ei löydy juurikaan tutkittua tietoa. Suomessa tehdään vuosittain noin 150 000 eläinröntgentutkimusta ja määrä kasvaa koko ajan. Eläinröntgentoiminnassa suurin ihmiseen kohdistuva säteilyaltistusriski on kiinnipitäjän saama säteilyannos kuvaustilanteessa.
Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvailla, millaista on säteilynkäytön turvallisuuskulttuuri pieneläinröntgentoiminnassa. Tavoitteenamme on turvallisuuskulttuuri-käsitteen tuominen osaksi pieneläinröntgenin toimintaa, työtapoja ja organisaatiota. Teimme tutkimuksemme yhteistyössä yksityisen eläinlääkäriaseman kanssa.
Tutkimuksemme on laadullinen ja luonteeltaan abduktiivinen eli teoriaohjaava.
Ensisijainen aineistonkeruumenetelmämme oli passiivinen osallistuva havainnointi, jonka avulla tarkkailimme turvallisuuskulttuuriin vaikuttavia tekijöitä niiden omassa ympäristössä ja asiayhteydessään. Lisäksi teimme yksilöhaastatteluja, joiden avulla selvitimme asioita, joita ei havainnoimalla voinut nähdä. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, jota ohjasi ennalta määritetty teoria aiheen viitekehyksestä muodostetusta turvallisuuskulttuurista. Otimme tutkimukseemme mukaan neljä turvallisuuskulttuuriin vaikuttavaa tekijää, jotka olivat organisaatioympäristö, yksilön ominaisuudet, säädökset ja lait sekä tekniikka.
Tutkimustulosten mukaan säteilynkäytön turvallisuuskulttuuri ilmenee monin tavoin pieneläinröntgentoiminnassa. Se muodostuu mm. organisaatiorakenteen hahmottamisesta, vallitsevasta työilmapiiristä, työntekijöiden keskinäisistä suhteista, tarvittavasta perehdytyksestä ja koulutuksesta säteilynkäyttöön liittyvissä työtehtävissä, kuvauslaitteen ja tekniikan hallitsemisesta, asianmukaisesta säteilysuojelusta ja annosseurannasta sekä yksilönsuojaperiaatteen noudattamisesta.
Turvallisuuskulttuurin tiedostaminen säteilynkäytössä edistää hyvien toimintamallien yleistymistä, ja sitä kautta parantaa työturvallisuutta sekä säteilysuojelua pieneläinröntgentoiminnassa. Tuloksemme ovat suuntaa antavia ja tarjoavat jatkokehityshaasteen pieneläinröntgenin säteilynkäytön turvallisuuskulttuurin tilanteen kartoittamiselle muuallakin Suomessa.
Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvailla, millaista on säteilynkäytön turvallisuuskulttuuri pieneläinröntgentoiminnassa. Tavoitteenamme on turvallisuuskulttuuri-käsitteen tuominen osaksi pieneläinröntgenin toimintaa, työtapoja ja organisaatiota. Teimme tutkimuksemme yhteistyössä yksityisen eläinlääkäriaseman kanssa.
Tutkimuksemme on laadullinen ja luonteeltaan abduktiivinen eli teoriaohjaava.
Ensisijainen aineistonkeruumenetelmämme oli passiivinen osallistuva havainnointi, jonka avulla tarkkailimme turvallisuuskulttuuriin vaikuttavia tekijöitä niiden omassa ympäristössä ja asiayhteydessään. Lisäksi teimme yksilöhaastatteluja, joiden avulla selvitimme asioita, joita ei havainnoimalla voinut nähdä. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, jota ohjasi ennalta määritetty teoria aiheen viitekehyksestä muodostetusta turvallisuuskulttuurista. Otimme tutkimukseemme mukaan neljä turvallisuuskulttuuriin vaikuttavaa tekijää, jotka olivat organisaatioympäristö, yksilön ominaisuudet, säädökset ja lait sekä tekniikka.
Tutkimustulosten mukaan säteilynkäytön turvallisuuskulttuuri ilmenee monin tavoin pieneläinröntgentoiminnassa. Se muodostuu mm. organisaatiorakenteen hahmottamisesta, vallitsevasta työilmapiiristä, työntekijöiden keskinäisistä suhteista, tarvittavasta perehdytyksestä ja koulutuksesta säteilynkäyttöön liittyvissä työtehtävissä, kuvauslaitteen ja tekniikan hallitsemisesta, asianmukaisesta säteilysuojelusta ja annosseurannasta sekä yksilönsuojaperiaatteen noudattamisesta.
Turvallisuuskulttuurin tiedostaminen säteilynkäytössä edistää hyvien toimintamallien yleistymistä, ja sitä kautta parantaa työturvallisuutta sekä säteilysuojelua pieneläinröntgentoiminnassa. Tuloksemme ovat suuntaa antavia ja tarjoavat jatkokehityshaasteen pieneläinröntgenin säteilynkäytön turvallisuuskulttuurin tilanteen kartoittamiselle muuallakin Suomessa.