Öljyllä pilaantuneiden maanäytteiden esikäsittely mekaanisella uuttomenetelmällä GC-analysointia varten
Mäki-Jaakkola, Jarmo (2012)
Mäki-Jaakkola, Jarmo
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120618620
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120618620
Tiivistelmä
Maaperän pilaantuneisuus on aiheutunut pääsääntöisesti öljytuotteiden joutumisesta maaperään. Tällä hetkellä öljyhiilivetyjen määrittämiseen kiinteistä näytteistä käytetään standardimenetelmää ISO 16703:2004, jolla saadaan määritettyä kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti n-alkaanit (C10H20 - C40H82), isoalkaanit, sykloalkaanit alkyylibentseenit ja alkyylinaftaleeni. Tuloksena saadaan ns. summaparametri. Summaparametri ei anna yksittäisten yhdisteiden konsentraatiota, joten tämä menetelmä ei ole kyllin hyvä arvioitaessa likaantumisen ympäristölle aiheuttamia riskejä.
Tässä insinöörityössä tutkittiin öljyhiilivetyjen hajoamista maaperästä fytoremediaation avulla. Työ on osa Helsingin yliopiston fytoremediaatiotutkimusta. Öljyn hajoamista tutkittiin ottamalla maaperästä aikanäytteitä, jotka analysoitiin kaasukromatografilla. Esikäsittelymenetelmänä käytettiin mekaanista uuttoa. Fytoremediaatiokasveina käytettiin haapaa ja haavan eri klooneja.
Saaduista tuloksista havaittiin öljypitoisuuksien pienenemistä maaperässä. Pitoisuuksien pieneneminen ei ollut lineaarista. Rinnakkaisnäytteiden öljypitoisuuksissa oli suurta hajontaa. Rinnakkaisnäytteitä olisi pitänyt olla enemmän ja näytemäärien suurempia, jotta tuloksia voitaisiin pitää luotettavina.
Työssä tutkittiin myös säilytyksen vaikutusta näytteisiin ottamalla uudet näytteet maaperästä ja analysoimalla ne ilman pitkäaikaista säilytystä.
Tuloksista havaittiin, että maanäytteitä voidaan säilyttää pakastamalla tarpeeksi kylmässä, mutta kevyimmät hiilivety-yhdisteet hajoavat niistä.
Tässä insinöörityössä tutkittiin öljyhiilivetyjen hajoamista maaperästä fytoremediaation avulla. Työ on osa Helsingin yliopiston fytoremediaatiotutkimusta. Öljyn hajoamista tutkittiin ottamalla maaperästä aikanäytteitä, jotka analysoitiin kaasukromatografilla. Esikäsittelymenetelmänä käytettiin mekaanista uuttoa. Fytoremediaatiokasveina käytettiin haapaa ja haavan eri klooneja.
Saaduista tuloksista havaittiin öljypitoisuuksien pienenemistä maaperässä. Pitoisuuksien pieneneminen ei ollut lineaarista. Rinnakkaisnäytteiden öljypitoisuuksissa oli suurta hajontaa. Rinnakkaisnäytteitä olisi pitänyt olla enemmän ja näytemäärien suurempia, jotta tuloksia voitaisiin pitää luotettavina.
Työssä tutkittiin myös säilytyksen vaikutusta näytteisiin ottamalla uudet näytteet maaperästä ja analysoimalla ne ilman pitkäaikaista säilytystä.
Tuloksista havaittiin, että maanäytteitä voidaan säilyttää pakastamalla tarpeeksi kylmässä, mutta kevyimmät hiilivety-yhdisteet hajoavat niistä.