”Riittääks, et piirtää pelkät ääriviivat?” : storyboard elokuvaajan ennakkosuunnittelutyökaluna

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee storyboardin (suom. ’kuvakäsikirjoitus’, ’kuvasuunnitelma’) käyttöä ja merkityksiä elokuvaajan ennakkosuunnittelutyössä. Työn tavoitteena on luoda aiheesta suomenkielinen lähde, antaa käytännön piirustusohjeita storyboardin laatimiseen sekä puolustaa käsin piirretyn storyboardin asemaa elokuvaopetuksessa ja –teollisuudessa.

Työssä esitellään eri elokuvantekijöiden storyboardille antamia määritelmiä, lyhyt historiikki sen käytön vakiintumisesta elokuvatuotannoissa, sekä kartoitetaan, mitä storyboardiin tulisi piirtää, kenelle sen laatiminen kuuluu, ja mitä hyötyä siitä on elokuvanteolle. Myös käsin piirtämisen ja tietokoneella työskentelyn eroja vertaillaan.

Tekijä esittelee yleisesti hyväksyttyjä kuvasuunnittelun periaatteita, jotka myös storyboard-artistin on tunnettava onnistuakseen työssään. Tällaisia ovat esimerkiksi kultainen leikkaus ja kuvan syvyysvaikutelma. Käytännön piirustustyötä helpottavia merkintätapoja kartoitetaan esimerkiksi jyrkkien kuvakulmien ja kameran liikkeiden ilmaisemiseen. Lisäksi käsitellään eri piirustusvälineitä ja valmistusformaatteja.

Tekijä jakaa storyboardit niiden viimeistelyn asteen perusteella kolmeen malliin: pelkistettyyn, informatiiviseen ja tunnelmalliseen. Näille määritellään tyypilliset piirteet, saavutetut hyödyt sekä vaatimukset suhteessa piirustustaitoihin ja käytettävissä olevaan aikaan.

Omakohtaista pohdiskelua aiheeseen tuovat tekijän itsensä kuvaamat kaksi lyhytelokuvaa ja yksi mainoselokuva, joiden kuvasuunnitteluprosesseja tekijä reflektoi.

Storyboardin merkityksenä nostetaan esiin sen funktiot työryhmän sisäisessä kommunikaatiossa, keinona synnyttää ja jalostaa kuvallisia ideoita sekä tapana löytää elokuvalle sopiva visuaalinen ilme. Panostus storyboardin laatimiseen tuottaa myös taloudellista hyötyä tehostamalla ryhmän toimintaa kuvaustilanteessa. Tekijä esittääkin storyboardille nykyistä vahvempaa asemaa elokuvaopetuksessa ja sitä kautta jatkuvuutta tulevaisuuden työkentällä.

Tutkimus sisältää runsaasti havainnollistavaa kuvitusta sekä otteita ammattilaisten laatimista storyboardeista.

This thesis discusses the uses and importance of storyboarding for cinematographers. The objective is to give guidance in creating and drawing a storyboard, as well as to argue for the use of hand-drawn storyboards in the educational sphere and in the film industry.

The thesis begins with views on how professional film makers define and understand storyboards. A short history of how storyboards became an established tool in the industry follows. Storyboards are then tied into the practicalities of the pre-procution by mapping what the artist should draw into the storyboard, who the responsible artist should be, and what the benefits of storyboards are for the entire film making process. Differences of hand drawn and digitally rendered storyboards are also discussed.

The design and drawing of storyboards are covered next. Directions are given in standard practices of shot design. Guidelines for illustrating cinematic elements such as camera movements are also provided. Tools for creating storyboards are also discussed through comparing different drawing instruments and formats.

According to their level of finalization the thesis dissects storyboards into three distinct categories: simplistic, informative and moody. These categories are further described by typical characteristics, benefits and requirements, with the latter being set against the artist’s abilities and time constraints. Personal professional experiences are weaved into the thesis through the assessment of two short films and a TV commercial the author has shot himself. The focus is in the way storyboards were used in pre-planning these projects.

The thesis concludes that storyboarding can be a truly beneficial tool in several ways. It enhances the internal communication of the film crew. It creates and cultivates visual ideas, as well as helps in finding and refining the visual look of the film. Investing in thorough storyboarding also saves time and money in the actual production. Thereby the author encourages a wider use of storyboards in film schools and consequently in the future professional sphere.

The thesis features a broad range of illustrative artwork and storyboards by professional artists.