Tauottamisella kohti parempaa harjoittelua : Risto Skrikbergin intervalliharjoituksen soveltaminen eri instrumenteilla harjoitteluun

Abstract

Opinnäytetyöni käsittelee rumpupedagogi Risto Skrikbergin esittelemään intervalliharjoitukseen pohjautuvan tauotusmenetelmän soveltamista eri instrumenttien harjoitteluun. Metodissa pidetään lyhyitä taukoja harjoittelun sisällä määrätyin intervallein. Tutkin aihetta kvalitatiivisesti viiden tutkimukseen osallistuneen kokemuksien pohjalta. Olen käyttänyt kyseistä harjoittelumetodia rudimenttiharjoittelussani viiden vuoden ajan, ja halusin tarkastella sen sovellettavuutta myös muilla instrumenteilla harjoitteluun. Tutkimuskysymykseni käsittelevät intervalliharjoituskokeiluun osallistuneiden kokemuksia metodin käytöstä. Kuinka tauotus vaikutti heidän keskittymiseensä sekä oppimiskokemukseen? Millaisia vaikutuksia metodin käytöllä oli harjoittelun tuloksiin ja motivaation ylläpitämiseen? Soveltuuko metodi sellaisenaan eri instrumenttien harjoitteluun ja millaisilla muutoksilla metodia voitaisiin kehittää soveltumaan paremmin? Tietoperustana opinnäytetyössäni olen käyttänyt motoriikkaa, oppimista ja taukojen merkitystä käsitteleviä tutkimuksia ja kirjallisuutta. Tärkeitä käsitteitä ovat motoriset taidot, motorinen kontrolli, implisiittinen ja eksplisiittinen oppiminen, sekä tauotukseen liittyvä ’spacing effect’. Tutkimuksessa viisi muusikkoa kokeili intervalliharjoitusta noin kuukauden ajan osana päivittäistä harjoittelua. Varsinaisena aineistona toimii ryhmähaastattelu, joka järjestettiin harjoituskokeilun päätyttyä. Tässä teemahaastattelussa kokeiluun osallistuneet keskustelivat ennalta suunnittelemieni kysymysten pohjalta intervalliharjoituskokemuksistaan testijakson aikana. Tutkimus antoi viitteitä harjoitusmetodin käyttökelpoisuudesta monenlaiseen harjoitteluun. Osallistujat nostivat esille metodin positiiviset vaikutukset harjoittelun keskittyneisyyteen. Metodin selkeä struktuuri oli tukenut myös motivaatiota. Osa oli kokenut metodin soveltuvan harjoitteluunsa sellaisenaan nimenomaan sen järjestelmällisyyden takia, kun taas toiset olivat tulkinneet ohjeita vapaammin. Yksi metodin sisältämistä harjoittelutavoista, kiihdytys-hidastusharjoitus, herätti kokemuksia sekä puolesta että vastaan. Tutkimukseni pieni otanta asettaa rajoituksia tulosten yleistämiselle. Osallistujien eri luonteiset instrumentit ja hyvät kokemukset erilaisissa harjoitusaiheissa antavat kuitenkin viitteitä, että metodi voisi olla hyödyllinen lisä monien harjoittelijoiden työkalupakkiin. Toivon, että tämä opinnäytetyö inspiroi lukijoita kiinnittämään enemmän huomiota tauottamiseen omassa harjoittelussaan.

In this thesis, I have studied a pausing method based on Risto Skrikberg’s interval exercise, and how to adapt it to different instruments. The method is based on placing short breaks, with predetermined intervals, within the practice session. I conducted a qualitive study into the experiences of five volunteers. I have used this method for practicing rudiments for five years, and I was interested to examine its applicability to other instruments. The research problems address the experiences of participants. How did taking breaks while practicing affect their practice experiences and the ability to concentrate? What kind of impact did the use of this method have on the motivation of these musicians and the results of practicing? Is this method, as presented to the participants, applicable to different instruments? How could it be modified to suit them better? The knowledge base of my thesis includes studies and literature about motor functions, learning and the effects of taking breaks. Essential concepts include motor skills, motor control, spacing effect and implicit, as well as explicit, learning. In the study, five musicians explored the use of interval practicing as part of their daily practice routines for a period of about a month. The main research data was gathered in a group interview with the participants after a test period of about a month. In this half-structured interview, the participants discussed their interval practice experiences, directed by questions I had prepared in advance. The study indicated that this method could be adapted to a variety of different kinds of practice. The participants reported that the method had positive effects on their concentration during practice sessions. The structured form of the method had also helped them to maintain motivation. Some had found the systematic approach, as it was initially presented, well applicable. Others interpreted the instructions more freely. The breakdown-exercise, also a part of Skrikberg’s interval method, resulted in both positive and negative feedback. The small sample size of this study sets limitations to the generalization of the results. The variety of included instruments and practice subjects, however, indicate that this method could be applicable for many different settings. I hope this thesis inspires the reader to pay more attention to taking breaks during their practice.