Tauottamisella kohti parempaa harjoittelua : Risto Skrikbergin intervalliharjoituksen soveltaminen eri instrumenteilla harjoitteluun
Koskinen, Leevi (2021)
Koskinen, Leevi
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021122190342
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021122190342
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee rumpupedagogi Risto Skrikbergin esittelemään intervalliharjoitukseen pohjautuvan tauotusmenetelmän soveltamista eri instrumenttien harjoitteluun. Metodissa pidetään lyhyitä taukoja harjoittelun sisällä määrätyin intervallein. Tutkin aihetta kvalitatiivisesti viiden tutkimukseen osallistuneen kokemuksien pohjalta. Olen käyttänyt kyseistä harjoittelumetodia rudimenttiharjoittelussani viiden vuoden ajan, ja halusin tarkastella sen sovellettavuutta myös muilla instrumenteilla harjoitteluun.
Tutkimuskysymykseni käsittelevät intervalliharjoituskokeiluun osallistuneiden kokemuksia metodin käytöstä. Kuinka tauotus vaikutti heidän keskittymiseensä sekä oppimiskokemukseen? Millaisia vaikutuksia metodin käytöllä oli harjoittelun tuloksiin ja motivaation ylläpitämiseen? Soveltuuko metodi sellaisenaan eri instrumenttien harjoitteluun ja millaisilla muutoksilla metodia voitaisiin kehittää soveltumaan paremmin?
Tietoperustana opinnäytetyössäni olen käyttänyt motoriikkaa, oppimista ja taukojen merkitystä käsitteleviä tutkimuksia ja kirjallisuutta. Tärkeitä käsitteitä ovat motoriset taidot, motorinen kontrolli, implisiittinen ja eksplisiittinen oppiminen, sekä tauotukseen liittyvä ’spacing effect’.
Tutkimuksessa viisi muusikkoa kokeili intervalliharjoitusta noin kuukauden ajan osana päivittäistä harjoittelua. Varsinaisena aineistona toimii ryhmähaastattelu, joka järjestettiin harjoituskokeilun päätyttyä. Tässä teemahaastattelussa kokeiluun osallistuneet keskustelivat ennalta suunnittelemieni kysymysten pohjalta intervalliharjoituskokemuksistaan testijakson aikana.
Tutkimus antoi viitteitä harjoitusmetodin käyttökelpoisuudesta monenlaiseen harjoitteluun. Osallistujat nostivat esille metodin positiiviset vaikutukset harjoittelun keskittyneisyyteen. Metodin selkeä struktuuri oli tukenut myös motivaatiota. Osa oli kokenut metodin soveltuvan harjoitteluunsa sellaisenaan nimenomaan sen järjestelmällisyyden takia, kun taas toiset olivat tulkinneet ohjeita vapaammin. Yksi metodin sisältämistä harjoittelutavoista, kiihdytys-hidastusharjoitus, herätti kokemuksia sekä puolesta että vastaan.
Tutkimukseni pieni otanta asettaa rajoituksia tulosten yleistämiselle. Osallistujien eri luonteiset instrumentit ja hyvät kokemukset erilaisissa harjoitusaiheissa antavat kuitenkin viitteitä, että metodi voisi olla hyödyllinen lisä monien harjoittelijoiden työkalupakkiin. Toivon, että tämä opinnäytetyö inspiroi lukijoita kiinnittämään enemmän huomiota tauottamiseen omassa harjoittelussaan.
Tutkimuskysymykseni käsittelevät intervalliharjoituskokeiluun osallistuneiden kokemuksia metodin käytöstä. Kuinka tauotus vaikutti heidän keskittymiseensä sekä oppimiskokemukseen? Millaisia vaikutuksia metodin käytöllä oli harjoittelun tuloksiin ja motivaation ylläpitämiseen? Soveltuuko metodi sellaisenaan eri instrumenttien harjoitteluun ja millaisilla muutoksilla metodia voitaisiin kehittää soveltumaan paremmin?
Tietoperustana opinnäytetyössäni olen käyttänyt motoriikkaa, oppimista ja taukojen merkitystä käsitteleviä tutkimuksia ja kirjallisuutta. Tärkeitä käsitteitä ovat motoriset taidot, motorinen kontrolli, implisiittinen ja eksplisiittinen oppiminen, sekä tauotukseen liittyvä ’spacing effect’.
Tutkimuksessa viisi muusikkoa kokeili intervalliharjoitusta noin kuukauden ajan osana päivittäistä harjoittelua. Varsinaisena aineistona toimii ryhmähaastattelu, joka järjestettiin harjoituskokeilun päätyttyä. Tässä teemahaastattelussa kokeiluun osallistuneet keskustelivat ennalta suunnittelemieni kysymysten pohjalta intervalliharjoituskokemuksistaan testijakson aikana.
Tutkimus antoi viitteitä harjoitusmetodin käyttökelpoisuudesta monenlaiseen harjoitteluun. Osallistujat nostivat esille metodin positiiviset vaikutukset harjoittelun keskittyneisyyteen. Metodin selkeä struktuuri oli tukenut myös motivaatiota. Osa oli kokenut metodin soveltuvan harjoitteluunsa sellaisenaan nimenomaan sen järjestelmällisyyden takia, kun taas toiset olivat tulkinneet ohjeita vapaammin. Yksi metodin sisältämistä harjoittelutavoista, kiihdytys-hidastusharjoitus, herätti kokemuksia sekä puolesta että vastaan.
Tutkimukseni pieni otanta asettaa rajoituksia tulosten yleistämiselle. Osallistujien eri luonteiset instrumentit ja hyvät kokemukset erilaisissa harjoitusaiheissa antavat kuitenkin viitteitä, että metodi voisi olla hyödyllinen lisä monien harjoittelijoiden työkalupakkiin. Toivon, että tämä opinnäytetyö inspiroi lukijoita kiinnittämään enemmän huomiota tauottamiseen omassa harjoittelussaan.