Tulipalossa vaurioituneen 1600-luvun venäläisen ikonin konservointi ja restaurointi kenttäolosuhteissa
Narmala, Antti (2012)
Narmala, Antti
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121419493
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121419493
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön keskeisenä haasteena oli löytää konservointimetodi nk. blistering-ilmiölle. Kyseiset palorakkulat syntyvät puulle maalatun teoksen pintaan kovan kuumuuden, esimerkiksi tulipalon seurauksena. Mikäli palorakkulat ehtivät kuivua, niistä tulee erittäin kovia ja niiden pehmittäminen ja konsolidointi eli kiinnittäminen takaisin puupohjaan on erittäin vaikeaa.
Opinnäytetyössä käsitellään tulipalossa vaurioituneen 1600-luvun venäläisen ikonin konservointia. Ikoni on ortodoksisen kirkon pyhä kuva, sakraaliesine jolla on keskeinen sija kirkon spiritualiteetissa. Sana ikoni tulee kreikankielen sanasta eikon (εἰκών), joka tarkoittaa kuvaa, kaltaisuutta.
Kohteen konservoinnin toteutus ja siitä johtuen myös opinnäytetyön kirjallinen osio poikkeavat tavanomaisesta siinä, että konservointi tehtiin ns. kenttäolosuhteissa. Ikoni sijaitsee Egyptissä, Aleksandrian kreikkalaisortodoksisessa patriarkaatissa, jossa ikonin konservointi myös tapahtui. Tässä opinnäytetyössä ei siis ole varsinaista materiaaliteknistä analyysia eikä vertailua ja pohdintaa valittujen konservointimateriaalien ja tekniikoiden osalta, koska oli käytettävä niitä materiaaleja joita oli saatavilla ja niiden mahdollistamia tekniikoita.
Tämän opinnäytetyön puitteissa testattiin Sulfolane (98 %, Fluka) –nimistä teollista liuotinta edellä mainittujen kovien palorakkuloiden pehmittämiseen. Sulfolane pehmitti rakkuloita ainoastaan aktivoituna lämmöllä ja samalla kertaa pehmitti myös vernissan ja värikerrokset. Konservoinnin kuluessa saamani kokemukset Sulfolanesta osoittavat mielestäni sen olevan epäsopiva blistering-ilmiön konservointiin. Palorakkuloiden pehmitys ja konsolidointi metyyliselluloosalla (Zellura MC 3000 ) ja sampiliimalla sen sijaan onnistui mielestäni hyvin. Edellä mainituista lähtökohdista suosittelisin blistering-ilmiön konservointiin metyyliselluloosan, sampiliiman ja lämmön yhdistelmää.
Opinnäytetyössä käsitellään tulipalossa vaurioituneen 1600-luvun venäläisen ikonin konservointia. Ikoni on ortodoksisen kirkon pyhä kuva, sakraaliesine jolla on keskeinen sija kirkon spiritualiteetissa. Sana ikoni tulee kreikankielen sanasta eikon (εἰκών), joka tarkoittaa kuvaa, kaltaisuutta.
Kohteen konservoinnin toteutus ja siitä johtuen myös opinnäytetyön kirjallinen osio poikkeavat tavanomaisesta siinä, että konservointi tehtiin ns. kenttäolosuhteissa. Ikoni sijaitsee Egyptissä, Aleksandrian kreikkalaisortodoksisessa patriarkaatissa, jossa ikonin konservointi myös tapahtui. Tässä opinnäytetyössä ei siis ole varsinaista materiaaliteknistä analyysia eikä vertailua ja pohdintaa valittujen konservointimateriaalien ja tekniikoiden osalta, koska oli käytettävä niitä materiaaleja joita oli saatavilla ja niiden mahdollistamia tekniikoita.
Tämän opinnäytetyön puitteissa testattiin Sulfolane (98 %, Fluka) –nimistä teollista liuotinta edellä mainittujen kovien palorakkuloiden pehmittämiseen. Sulfolane pehmitti rakkuloita ainoastaan aktivoituna lämmöllä ja samalla kertaa pehmitti myös vernissan ja värikerrokset. Konservoinnin kuluessa saamani kokemukset Sulfolanesta osoittavat mielestäni sen olevan epäsopiva blistering-ilmiön konservointiin. Palorakkuloiden pehmitys ja konsolidointi metyyliselluloosalla (Zellura MC 3000 ) ja sampiliimalla sen sijaan onnistui mielestäni hyvin. Edellä mainituista lähtökohdista suosittelisin blistering-ilmiön konservointiin metyyliselluloosan, sampiliiman ja lämmön yhdistelmää.