Röntgenhoitajien kokemuksia lapsipotilaiden ohjauksesta HYKS Syöpätautien klinikan sädehoito-osastolla
Humaloja, Johanna; Mustonen-Marcal, Liisa; Paloranta, Maija (2012)
Humaloja, Johanna
Mustonen-Marcal, Liisa
Paloranta, Maija
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917263
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917263
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää sädehoitotyötä tekevän röntgenhoitajan kokemuksia lapsipotilaiden ohjauksesta. Lisäksi halusimme kartoittaa röntgenhoitajien käyttämiä keinoja lapsipotilaan ja perheen tukemiseen. Halusimme myös saada tietoa siitä, kuinka kuormittavaksi röntgenhoitajat kokevat lapsipotilaiden ohjauksen sädehoitotyössä.
Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Haastattelimme neljää röntgenhoitajaa, joilla oli vähintään viisi vuotta työkokemusta sekä kokemusta lapsipotilaiden ohjauksesta sädehoitotyössä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tuloksissa ilmenee muun muassa, että lapsipotilaan ohjaus sädehoidossa vaatii aikaa. Haastavimmaksi ryhmäksi röntgenhoitajat kokevat murrosikäiset, koska heihin voi olla vaikea saada kontaktia. Kuormittavina tekijöinä koetaan lapsipotilaan huono ennuste sekä vanhempien huomioiminen ohjaustilanteissa. Haastateltavien mielestä lapset tulee kohdata yksilöinä ja luottamuksen luominen lapseen ja hänen vanhempiinsa heti hoitosuhteen alussa on tärkeää. Lisäksi lasten ohjauksen tulee olla selkeää ja ikätason mukaista. Yksi tärkeimmistä tukemisen keinoista on röntgenhoitajien mielestä vanhempien kanssa keskustelu.
Opinnäytetyömme tuloksia on mahdollista hyödyntää siten, että röntgenhoitajaopiskelijat ja sädehoito-osaston uudet työntekijät saavat tietoa lasten ohjauksesta sädehoitotyössä. Työmme tuo myös konkreettista tietoa sädehoito-osaston hoitohenkilökunnalle siitä, mitä erityispiirteitä lasten ohjaukseen sädehoitotyössä sisältyy ja mitkä asiat kuormittavat työssä.
Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Haastattelimme neljää röntgenhoitajaa, joilla oli vähintään viisi vuotta työkokemusta sekä kokemusta lapsipotilaiden ohjauksesta sädehoitotyössä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tuloksissa ilmenee muun muassa, että lapsipotilaan ohjaus sädehoidossa vaatii aikaa. Haastavimmaksi ryhmäksi röntgenhoitajat kokevat murrosikäiset, koska heihin voi olla vaikea saada kontaktia. Kuormittavina tekijöinä koetaan lapsipotilaan huono ennuste sekä vanhempien huomioiminen ohjaustilanteissa. Haastateltavien mielestä lapset tulee kohdata yksilöinä ja luottamuksen luominen lapseen ja hänen vanhempiinsa heti hoitosuhteen alussa on tärkeää. Lisäksi lasten ohjauksen tulee olla selkeää ja ikätason mukaista. Yksi tärkeimmistä tukemisen keinoista on röntgenhoitajien mielestä vanhempien kanssa keskustelu.
Opinnäytetyömme tuloksia on mahdollista hyödyntää siten, että röntgenhoitajaopiskelijat ja sädehoito-osaston uudet työntekijät saavat tietoa lasten ohjauksesta sädehoitotyössä. Työmme tuo myös konkreettista tietoa sädehoito-osaston hoitohenkilökunnalle siitä, mitä erityispiirteitä lasten ohjaukseen sädehoitotyössä sisältyy ja mitkä asiat kuormittavat työssä.