Vanheneva ruumis esittää itseään? : esityskäsityksen ja ruumiinkuvan prosessi

Abstract

Opinnäytetyössä kuvataan esityskäsityksen ja ruumiinkuvan muodostumista ja muutosta. Opinnäytetyötä lähestytään "sukellusmenetelmällä", joka on yhdistelmä tutkimisesta ja tehdyn työn sanoittamisesta. Menetelmää tarkennetaan fenomenologialla ja tekemisperusteisella tutkimusotteella. Yleistavoitteena on siirtyminen ymmärtämisestä ihmettelyyn.

Kyseessä on prosessi, jossa aihetta ja tutkimuskysymyksiä on ensin hahmoteltu kolmessa työpajassa. Kysymykset ovat suunnanneet kirjallisuuteen tutustumista, mikä puolestaan on muuttanut niitä huomattavastikin. Uusia tutkimuskysymyksiä on tämän jälkeen tarkasteltu vanhenevasta ruumiista tehdyn kahden esityksen valossa.

Opinnäytetyössä käytetään ruumis-sanaa, eikä sen kanssa usein rinnakkain esiintyvää keho-sanaa. Ruumis-sanaan on päädytty erityisesti sen alkumuotoa vastaavien varhaisuusruotsin sanojen vuoksi, jotka ovat suomennettavissa 'tilaa vievä' ja 'tyhjä tila'. Ruumista lähestytään kolmella tavalla: lihallisena ruumiina, havainnoivana ruumiina sekä yhteiskunnallisena ja esittävänä ruumiina. Lisäksi työssä todetaan ja todennetaan, että oma ruumiinkuva voi hahmottua esitysten tekemisen prosessissa.

Esitystä tarkastellaan tilana ja tilanteena. Prosessin myötä tarkentuvassa esityskäsityksessä korostuvat kaksinaisuus ja kamppailun jännite (agon). Kaksinaisuuden elementin myötä esitys viittaa johonkin toiseuteen, itse esitystilanteen ulkopuolella olevaan. Tämän vuoksi opinnäytetyön otsikossa on kysymysmerkki. Kirjoittajalle esitys on mahdollisimman paljon esitys, kun se luo oman tilansa ja on toistettavissa.

Esitysten tallentamiseen kokeillaan katsojadokumentointia, jossa katsojat kirjoittivat välittömästi esityksen jälkeen havaintonsa kattaen koko esitystilanteen. Tässä ratkaisussa korostuvat katsojan auttava rooli (assister), esiintyjä katsojayhteisön jäsenenä sekä ruumiin havainnoiva rooli. Katsojadokumenteissa oli vahvasti ihmettelevä sävy sekä runsaasti oman ajattelun ja kokemistavan reflektointia. Katsojat tuottivat siis jo valmiiksi fenomenologista materiaalia tutkimuskysymysten tarkastelun pohjaksi.

The present thesis illustrates the form taking and change of my idea concerning the performance and body image. As research methods, phenomenology and making based examination are employed. Moreover, "diving method" is used, which is a combination of examination and describing the executed work. The general goal is to move from understanding to wondering.

This thesis is a process itself. The topic and the research questions are at first drafted in three different workshops. These research questions lead to certain source books and as for those books, they have created new research questions. Subsequently, I have used the new research questions while analysing my two performances of an ageing body.

In Finnish, there are two different terms for 'body'. In this thesis is used the term 'ruumis' instead of 'keho'. 'Ruumis' is chosen especially because of its original meanings in early Swedish: 'space-taking' and 'empty space'. Body is approached in three different ways, as a carnal body, as an observing body and as a civil and performing body. Furthermore, in this thesis it is stated and confirmed that one's own body image can be formulated in the process of making performances.

Performance is studied as both space and as a situation. Battle suspense (agon) and duality have become emphasized within my idea of performance while processing this thesis. For me a performance is "the perfection of performance" when it can be repeated and when it can create its own space. Duality is also essential. It means that a performance is referring to something else, something that exists outside this performance. Because of this element of duality there is a question mark in the heading of the thesis.

As my own application, I am also testing spectator-documentation which means that spectators are writing down their observations of the performance. Within this solution become emphasized the spectators' assisting role, performer belonging to the spectator community and body's observative substance. Spectator-documents had a strongly wondering aspect and moreover, reflection of one's own consideration and way of experiencing things. In this way the spectators produced fully phenomenological material for this thesis.