Vanheneva ruumis esittää itseään? : esityskäsityksen ja ruumiinkuvan prosessi
Tuominen, Terhi (2012)
Tuominen, Terhi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012122720311
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012122720311
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kuvataan esityskäsityksen ja ruumiinkuvan muodostumista ja muutosta. Opinnäytetyötä lähestytään "sukellusmenetelmällä", joka on yhdistelmä tutkimisesta ja tehdyn työn sanoittamisesta. Menetelmää tarkennetaan fenomenologialla ja tekemisperusteisella tutkimusotteella. Yleistavoitteena on siirtyminen ymmärtämisestä ihmettelyyn.
Kyseessä on prosessi, jossa aihetta ja tutkimuskysymyksiä on ensin hahmoteltu kolmessa työpajassa. Kysymykset ovat suunnanneet kirjallisuuteen tutustumista, mikä puolestaan on muuttanut niitä huomattavastikin. Uusia tutkimuskysymyksiä on tämän jälkeen tarkasteltu vanhenevasta ruumiista tehdyn kahden esityksen valossa.
Opinnäytetyössä käytetään ruumis-sanaa, eikä sen kanssa usein rinnakkain esiintyvää keho-sanaa. Ruumis-sanaan on päädytty erityisesti sen alkumuotoa vastaavien varhaisuusruotsin sanojen vuoksi, jotka ovat suomennettavissa 'tilaa vievä' ja 'tyhjä tila'. Ruumista lähestytään kolmella tavalla: lihallisena ruumiina, havainnoivana ruumiina sekä yhteiskunnallisena ja esittävänä ruumiina. Lisäksi työssä todetaan ja todennetaan, että oma ruumiinkuva voi hahmottua esitysten tekemisen prosessissa.
Esitystä tarkastellaan tilana ja tilanteena. Prosessin myötä tarkentuvassa esityskäsityksessä korostuvat kaksinaisuus ja kamppailun jännite (agon). Kaksinaisuuden elementin myötä esitys viittaa johonkin toiseuteen, itse esitystilanteen ulkopuolella olevaan. Tämän vuoksi opinnäytetyön otsikossa on kysymysmerkki. Kirjoittajalle esitys on mahdollisimman paljon esitys, kun se luo oman tilansa ja on toistettavissa.
Esitysten tallentamiseen kokeillaan katsojadokumentointia, jossa katsojat kirjoittivat välittömästi esityksen jälkeen havaintonsa kattaen koko esitystilanteen. Tässä ratkaisussa korostuvat katsojan auttava rooli (assister), esiintyjä katsojayhteisön jäsenenä sekä ruumiin havainnoiva rooli. Katsojadokumenteissa oli vahvasti ihmettelevä sävy sekä runsaasti oman ajattelun ja kokemistavan reflektointia. Katsojat tuottivat siis jo valmiiksi fenomenologista materiaalia tutkimuskysymysten tarkastelun pohjaksi.
Kyseessä on prosessi, jossa aihetta ja tutkimuskysymyksiä on ensin hahmoteltu kolmessa työpajassa. Kysymykset ovat suunnanneet kirjallisuuteen tutustumista, mikä puolestaan on muuttanut niitä huomattavastikin. Uusia tutkimuskysymyksiä on tämän jälkeen tarkasteltu vanhenevasta ruumiista tehdyn kahden esityksen valossa.
Opinnäytetyössä käytetään ruumis-sanaa, eikä sen kanssa usein rinnakkain esiintyvää keho-sanaa. Ruumis-sanaan on päädytty erityisesti sen alkumuotoa vastaavien varhaisuusruotsin sanojen vuoksi, jotka ovat suomennettavissa 'tilaa vievä' ja 'tyhjä tila'. Ruumista lähestytään kolmella tavalla: lihallisena ruumiina, havainnoivana ruumiina sekä yhteiskunnallisena ja esittävänä ruumiina. Lisäksi työssä todetaan ja todennetaan, että oma ruumiinkuva voi hahmottua esitysten tekemisen prosessissa.
Esitystä tarkastellaan tilana ja tilanteena. Prosessin myötä tarkentuvassa esityskäsityksessä korostuvat kaksinaisuus ja kamppailun jännite (agon). Kaksinaisuuden elementin myötä esitys viittaa johonkin toiseuteen, itse esitystilanteen ulkopuolella olevaan. Tämän vuoksi opinnäytetyön otsikossa on kysymysmerkki. Kirjoittajalle esitys on mahdollisimman paljon esitys, kun se luo oman tilansa ja on toistettavissa.
Esitysten tallentamiseen kokeillaan katsojadokumentointia, jossa katsojat kirjoittivat välittömästi esityksen jälkeen havaintonsa kattaen koko esitystilanteen. Tässä ratkaisussa korostuvat katsojan auttava rooli (assister), esiintyjä katsojayhteisön jäsenenä sekä ruumiin havainnoiva rooli. Katsojadokumenteissa oli vahvasti ihmettelevä sävy sekä runsaasti oman ajattelun ja kokemistavan reflektointia. Katsojat tuottivat siis jo valmiiksi fenomenologista materiaalia tutkimuskysymysten tarkastelun pohjaksi.