Sosiaaliohjaaja sosiaalityöntekijän työparina lastensuojelun avohuollossa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin lastensuojelun avohuollon sosiaaliohjaajan osaamista ja työtä Helsingin kaupungin Läntisessä perhekeskuksessa toteutetussa työparityössä, jossa sosiaaliohjaaja ja sosiaalityöntekijä työskentelivät parina.

Tutkimuksen aineistona käytettiin Läntisen perhekeskuksen sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden kirjoittamia reflektioita, joissa työntekijät pohtivat työparityötä, työn jakoa, asiakasosallisuutta, työssä jaksamista ja työntekijöiden asiantuntemusta. Reflektioita oli yhteensä 21, joista 9 oli sosiaaliohjaajan ja 12 sosiaalityöntekijän kirjoittamia. Reflektiot analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla.

Aineiston analyysi osoitti, että työparityössä lastensuojelun avohuollon sosiaaliohjaajan osaaminen on asiakastyön osaamista, jonka osa-alueet ovat lapsen kanssa työskentely, perheen kanssa työskentely, asiakassuhteen kehittäminen, asiakaslähtöisyys ja käytännönläheisyys. Lastensuojelun avohuollon sosiaaliohjaajan työ puolestaan koostui asiakastyöstä ja yhteistyöstä. Asiakastyö oli lapsen tukemista, perheen tukemista, perheen tilanteen selvittämistä, perheen kanssa kontaktissa olemista ja sosiaaliohjauksesta vastaamista. Yhteistyö vastaavasti oli työskentelyn dokumentointiin osallistumista, kumppanuutta, tilanteiden käsittelyä työparin kanssa ja yhteiseen suunnitteluun osallistumista.

Tutkimus näyttää osoittavan, että lastensuojelun avohuollon asiakastyön tehtävien jakamista sosiaaliohjaajalle työparityössä voidaan pitää perusteltuna. Tutkimustuloksista voidaan myös päätellä, että sosiaaliohjaaja kykenee sosiaalityöntekijän työparina reflektoivaan ja suunnitelmalliseen yhteistoimijuuteen.

The Finnish legislation holds social workers accountable for the process of non-institutional child protection in many aspects. Together with the increasing numbers of clients this enhances the work load of social workers. One of the possibilities in solving the situation is delegating some of the work to social counsellors. The thesis focused on the expertise and work of social counsellors working in pairs with social workers in non-institutional child protection. The study took place in the Western family centre of the Social Services Department of the City of Helsinki.

The study material consisted of reflections written by the social workers and social counsellors in the Western family centre. In the data the workers reflected on their experiences and opinions of working in pairs together. They delved into themes present in working in pairs such as the distribution of tasks, client participation, coping at work and expertise of both professionals. Of the 21 written reflections 9 were written by social counsellors and 12 by social workers. The analysis method used in the study was qualitative content analysis.

According to the analysis a social counsellor working as a pair with a social worker in non-institutional child protection had expertise in working with clients which consisted of working with the child, working with the family, developing the client relationship, customer orientated approach and practical approach. The work of a social counsellor was both working with the client and co-operation with the social worker. Working with the client consisted of supporting the child, supporting the family, forming an opinion of the situation of the family, being in contact with the family and taking charge of social counselling. Co-operation with the social worker consisted of taking part in the documentation, partnership, processing client situations with the social worker and taking part in the shared planning.

The study seems to argument on the behalf of the social counsellor taking more responsibility for tasks related to working with clients. The results also suggest that social counsellors are capable of reflective and systematic collaboration with the social workers in non-institutional child protection.