Itsemääräämisoikeus psykiatrisessa laitoshoidossa potilaiden itsensä kuvaamana
Mursu, Netta (2012)
Mursu, Netta
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301141411
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301141411
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kuvaillaan psykiatrisessa laitoshoidossa olleiden potilaiden kokemuksia itsemääräämisoikeudestaan hoitonsa aikana. Valitsin tämän aiheen, koska se on tärkeä ammatillisuuteni kannalta valmistuttuani psykiatriaan syventyneeksi sairaanhoitajaksi.
Tavoitteena oli tuottaa kokemuksellista ja kuvailevaa tietoa itsemääräämisoikeuden toteutumisesta ja sen rajoittamisesta hoidossa olleiden henkilöiden omasta näkökulmasta. Tavoitteena oli myös kartoittaa sitä, mitä itsemääräämisoikeus heille tarkoittaa ja miten he toivoisivat itsemääräämisoikeuden toteutuvan. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Tiedonantajina toimi kolme psykiatrisessa laitoshoidossa ollutta henkilöä, ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että itsemääräämisoikeutta pidettiin oman tahdon kunnioittamisena, itsenäisyytenä ja kuulluksi tulemisena. Mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa hoitoon pidettiin tärkeänä. Tiedonantajien itsemääräämisoikeus toteutui vaihtelevasti. Parhaiten se toteutui jokapäiväisissä toiminnoissa, kuten syömisessä, nukkumisessa ja omasta hygieniasta huolehtimisessa. Itsemääräämisoikeuden toteutumisena pidettiin myös kokemusta siitä, että voi vaikuttaa omaan hoitoonsa ja hoidon pituuteen. Itsemääräämisoikeuden ulkopuolelta keskusteluapua pidettiin tärkeänä, mutta sen saannissa koettiin olevan puutteita. Tiedonsaanti omasta hoidosta ja sairaudesta koettiin myös yleisesti riittämättömäksi. Rajoittamisen kokemuksina tiedonantajat kuvailivat fyysistä rajoittamista (leposide eristys), vastentahtoista hoitoa, liikkumisen rajoittamista, puhelimen haltuunottoa, lääkitykseen painostamista ja lääkitsemättä jättämistä. Rajoittaminen aiheutti paljon negatiivisia tunteita.
Tutkimuksesta saatu tieto auttaa ymmärtämään psykiatrisen potilaan asemaa ja oikeuksia ja sen myötä kehittämään ammattiosaamista. Jatkossa voisi tutkia myös hoitohenkilökunnan ajatuksia samasta aiheesta ja verrata tuloksia keskenään. Mikäli aihetta tutkittaisiin havainnointitutkimuksen menetelmin psykiatrisessa sairaalassa, saataisiin myös tietoa siitä, toteutuvatko potilaan oikeudet lain mukaisesti.
Tavoitteena oli tuottaa kokemuksellista ja kuvailevaa tietoa itsemääräämisoikeuden toteutumisesta ja sen rajoittamisesta hoidossa olleiden henkilöiden omasta näkökulmasta. Tavoitteena oli myös kartoittaa sitä, mitä itsemääräämisoikeus heille tarkoittaa ja miten he toivoisivat itsemääräämisoikeuden toteutuvan. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Tiedonantajina toimi kolme psykiatrisessa laitoshoidossa ollutta henkilöä, ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että itsemääräämisoikeutta pidettiin oman tahdon kunnioittamisena, itsenäisyytenä ja kuulluksi tulemisena. Mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa hoitoon pidettiin tärkeänä. Tiedonantajien itsemääräämisoikeus toteutui vaihtelevasti. Parhaiten se toteutui jokapäiväisissä toiminnoissa, kuten syömisessä, nukkumisessa ja omasta hygieniasta huolehtimisessa. Itsemääräämisoikeuden toteutumisena pidettiin myös kokemusta siitä, että voi vaikuttaa omaan hoitoonsa ja hoidon pituuteen. Itsemääräämisoikeuden ulkopuolelta keskusteluapua pidettiin tärkeänä, mutta sen saannissa koettiin olevan puutteita. Tiedonsaanti omasta hoidosta ja sairaudesta koettiin myös yleisesti riittämättömäksi. Rajoittamisen kokemuksina tiedonantajat kuvailivat fyysistä rajoittamista (leposide eristys), vastentahtoista hoitoa, liikkumisen rajoittamista, puhelimen haltuunottoa, lääkitykseen painostamista ja lääkitsemättä jättämistä. Rajoittaminen aiheutti paljon negatiivisia tunteita.
Tutkimuksesta saatu tieto auttaa ymmärtämään psykiatrisen potilaan asemaa ja oikeuksia ja sen myötä kehittämään ammattiosaamista. Jatkossa voisi tutkia myös hoitohenkilökunnan ajatuksia samasta aiheesta ja verrata tuloksia keskenään. Mikäli aihetta tutkittaisiin havainnointitutkimuksen menetelmin psykiatrisessa sairaalassa, saataisiin myös tietoa siitä, toteutuvatko potilaan oikeudet lain mukaisesti.