Julkiseen tilaan toisin : kaupunkitaiteeni ja muutos
Lukkarila, Laura (2012)
Lukkarila, Laura
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301111357
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301111357
Tiivistelmä
Opinnäytetyön Julkiseen tilaan toisin - Kaupunkitaiteeni ja muutos tarkoitus on viitoittaa tietä kohti matalan kynnyksen kaupunkitaidetta. Työ osoittaa, että kaupunkitaiteen avulla julkiseen tilaan voidaan saada enemmän sosiaalista vuorovaikutusta ja jokaisen ulottuvilla olevaa toimintakulttuuria, jotka ovat osa etsimääni muutosta.
Tutkimusmenetelmä on autoetnografinen. Pyrkimys on kuitenkin päästä havainnoissa omaa subjektiivista kokemusta laajempaan näkökulmaan. Lähteinä työlle on käytetty kirjallisuutta, uutisia, keskusteluhaastattelua, internetiä sekä projekti-, kurssi-, ja luentomuistiinpanoja vuosilta 2010-2012.
Työssä esitellään yksi luonnehdinta kaupunkitaiteelle, joka perustuu kaupunkitaidetta toteuttavien henkilöiden ajatuksiin. Työssä avataan myös kirjoittajan omaa lähestymistapaa kaupunkitaiteeseen ja esitellään kokeiluja kirjoitusprosessin ajalta. Ensimmäiset kokeilut saivat alkunsa 2012 Metropolia Ammattikorkeakoulun kesäkurssilla Kutsuva kaupunkitaide ja ne toteutettiin kesän 2012 aikana Helsingin kaupungin julkisissa tiloissa.
Kokeilujen myötä sekä kaupunkitaiteen mahdollisuuksien avautumisen myötä johtopäätös on, että taiteen vastaanottaminen ilman taiteen statusta nostavaa taidetilaa, galleriaa tai salia korostaa taiteen suhdetta ihmisen ajatteluun ja asenteisiin. Kirjoittajan henkilökohtainen matka toisin näkemiseen ja kokemiseen on huomattavasti lyhyempi, kuin ennen opinnäytetyön kirjoittamista.
Työ ehdottaa, että taiteen tehtävä on tarjota tarkentava kehys sille, miten ihminen henkilökohtaisessa sekä yhteiskunnallisessa arjessa toimii, mitä hän pitää merkityksellisenä ja mitä vahingollisena. Työn johtopäätös on, että julkisessa tilassa taiteen näyttämö on yksilön ajatusmaailma ja mielikuvitus, mikä tekee mahdollisesta vaikuttumisesta osan julkista, kollektiivista ja vuorovaikutteista arkea.
Tutkimusmenetelmä on autoetnografinen. Pyrkimys on kuitenkin päästä havainnoissa omaa subjektiivista kokemusta laajempaan näkökulmaan. Lähteinä työlle on käytetty kirjallisuutta, uutisia, keskusteluhaastattelua, internetiä sekä projekti-, kurssi-, ja luentomuistiinpanoja vuosilta 2010-2012.
Työssä esitellään yksi luonnehdinta kaupunkitaiteelle, joka perustuu kaupunkitaidetta toteuttavien henkilöiden ajatuksiin. Työssä avataan myös kirjoittajan omaa lähestymistapaa kaupunkitaiteeseen ja esitellään kokeiluja kirjoitusprosessin ajalta. Ensimmäiset kokeilut saivat alkunsa 2012 Metropolia Ammattikorkeakoulun kesäkurssilla Kutsuva kaupunkitaide ja ne toteutettiin kesän 2012 aikana Helsingin kaupungin julkisissa tiloissa.
Kokeilujen myötä sekä kaupunkitaiteen mahdollisuuksien avautumisen myötä johtopäätös on, että taiteen vastaanottaminen ilman taiteen statusta nostavaa taidetilaa, galleriaa tai salia korostaa taiteen suhdetta ihmisen ajatteluun ja asenteisiin. Kirjoittajan henkilökohtainen matka toisin näkemiseen ja kokemiseen on huomattavasti lyhyempi, kuin ennen opinnäytetyön kirjoittamista.
Työ ehdottaa, että taiteen tehtävä on tarjota tarkentava kehys sille, miten ihminen henkilökohtaisessa sekä yhteiskunnallisessa arjessa toimii, mitä hän pitää merkityksellisenä ja mitä vahingollisena. Työn johtopäätös on, että julkisessa tilassa taiteen näyttämö on yksilön ajatusmaailma ja mielikuvitus, mikä tekee mahdollisesta vaikuttumisesta osan julkista, kollektiivista ja vuorovaikutteista arkea.