Vanhempien kokemuksia terveydenhoitajien varhaisesta puuttumisesta lapsen kielelliseen erityisvaikeuteen
Ollila, Eveliina; Lohi, Elina (2012)
Ollila, Eveliina
Lohi, Elina
Rovaniemen ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301231653
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301231653
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa terveydenhoitajien varhaisesta puuttumisesta lapsen kielelliseen erityisvaikeuteen vanhempien kokemusten avulla. Tarkoituksena oli, että terveydenhoitajat saisivat vanhempien kokemusten kautta palautetta toimintatavoistaan. Tutkimustulosten avulla terveydenhoitajat voivat pohtia ja kehittää toimintatapojaan sekä tutustua lapsen kielellisen erityisvaikeuden Käypä hoito -suositukseen.
Tutkimus toteutettiin laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusotteella. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla haastattelemalla kahta vanhempaa kahdessa eri Lapin kunnassa. Haastatteluista saatu tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustehtävänä oli tutkia, miten terveydenhoitajien varhainen puuttuminen on vanhempien kokemusten mukaan toteutunut ennen ja jälkeen lapsen kielellisen erityisvaikeuden diagnosointia.
Tutkimustulosten mukaan vanhemmat kokivat terveydenhoitajien puuttuvan liian hitaasti huoleen lapsen kielellisestä kehityksestä. Vanhempien mukaan vastuu lapsen kielellisen kehityksen arvioinnista jäi liikaa heidän varaansa. Jatkotutkimuksiin pääseminen neuvolan kautta oli vanhempien mielestä hidasta ja vaikeaa. Vanhemmat kokivat saaneensa terveydenhoitajilta henkistä tukea, mutta eivät ohjausta kotona toteutettaviin lapsen kielenkehitystä tukeviin tukitoimiin.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että terveydenhoitajilla ei ole tarpeeksi tietoa kielellisestä erityisvaikeudesta ja siitä, kuinka tärkeää varhainen puuttuminen lapsen kielenkehityksen viivästymiseen on. Tutkimustuloksista voidaan todeta, että terveydenhoitajat eivät käytä Käypä hoito -suosituksen sisältämää tietoa hyväkseen. Jatkotutkimuksiin pääsyn ollessa hidasta korostuu terveydenhoitajan tärkeys lapsen kielellisen kehityksen tukijana.
Tutkimus toteutettiin laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusotteella. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla haastattelemalla kahta vanhempaa kahdessa eri Lapin kunnassa. Haastatteluista saatu tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustehtävänä oli tutkia, miten terveydenhoitajien varhainen puuttuminen on vanhempien kokemusten mukaan toteutunut ennen ja jälkeen lapsen kielellisen erityisvaikeuden diagnosointia.
Tutkimustulosten mukaan vanhemmat kokivat terveydenhoitajien puuttuvan liian hitaasti huoleen lapsen kielellisestä kehityksestä. Vanhempien mukaan vastuu lapsen kielellisen kehityksen arvioinnista jäi liikaa heidän varaansa. Jatkotutkimuksiin pääseminen neuvolan kautta oli vanhempien mielestä hidasta ja vaikeaa. Vanhemmat kokivat saaneensa terveydenhoitajilta henkistä tukea, mutta eivät ohjausta kotona toteutettaviin lapsen kielenkehitystä tukeviin tukitoimiin.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että terveydenhoitajilla ei ole tarpeeksi tietoa kielellisestä erityisvaikeudesta ja siitä, kuinka tärkeää varhainen puuttuminen lapsen kielenkehityksen viivästymiseen on. Tutkimustuloksista voidaan todeta, että terveydenhoitajat eivät käytä Käypä hoito -suosituksen sisältämää tietoa hyväkseen. Jatkotutkimuksiin pääsyn ollessa hidasta korostuu terveydenhoitajan tärkeys lapsen kielellisen kehityksen tukijana.