Sadan vuoden hiljaisuus : Saksalainen urkuromantiikka Suomessa
Soranta, Juha (2013)
Soranta, Juha
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301291833
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301291833
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön innoittajana ovat toimineet Oulun Karjasillan kirkon uudet urut. Kirkkotilan ominaispiirteet ja seurakunnan toiminnalliset tavoitteet ohjasivat urkujen hankinnassa suomalaisittain harvinaiseen ratkaisuun, saksalaisromanttiseen tyylisuuntaan. Seurakunnan kanttorina koin välttämättömäksi perehtyä tarkemmin minulle aiemmin vieraaseen urkutyyppiin. Kirjallisuuden kautta saamani vaikutelmat osoittautuivat ristiriitaisiksi omien soitto- ja kuuntelukokemusteni kanssa. Tyylisuuntaa edustavia soittimia on Suomessa vähän ja kaikki yli sata vuotta vanhoja. Aiheeseen liittyvä yleinen tietämättömyys ja oudoksunta kannustivat ottamaan selvää, mistä tässä kaikessa on ollut kysymys.
Tavoitteeni on selvittää, miksi saksalaisen urkuromantiikan perinne ja tuntemus on ollut Suomessa lähes kadoksissa viimeisen sadan vuoden ajan. Tutkimusongelmaani tarkastelen useammasta näkökulmasta; pyrin muodostamaan kuvan romantiikan urkujen yleispiirteistä sekä saksalaisen urkuromantiikan erityispiirteistä sointiajattelun ja urkujen rakenteen näkökulmasta, löytämään klassisen ja romanttisen sointiajattelun mahdolliset eroavaisuudet ja saamaan selville sointiajattelunäkökulman vaikutuksen urkuromantiikan, erityisesti saksalaisen urkuromantiikan, ymmärtämiseen. Työni pohjautuu pääasiassa kirjallisuuteen. Tutkimukseni aineistona ovat Ferdinand Klindan (1987) Orgelregistrierung, keskeiset suomenkieliset urkujen käyttöoppaat, aiheeseen liittyvä muu suomenkielinen kirjallisuus ja lehtiartikkelit sekä asiantuntijahaastattelut.
Tutkimukseni perusteella voi todeta, että saksalaisen urkuromantiikan perinteen ja tuntemuksen katoaminen maastamme johtuu suurimmalta osin 1900-luvun urkujenuudistusliikkeen tanskalaisesta haarasta ja sen periaatteiden pohjalta kirjoitetusta urkukirjallisuudesta. Liikkeen ajattelumalli sai monopoliaseman niin pitkäksi ajaksi, että yhteys saksalaisromanttiseen urkuperinteeseen katosi.
Saksalaista urkuromantiikkaa käsittelevään vähäiseen suomenkieliseen kirjalliseen materiaaliin työni tuo oman pienen lisänsä. Toivon, että tutkimukseni hieman laajentaa ja monipuolistaa käsityksiä sekä Suomen urkuhistoriasta että urkuromantiikasta. Aikakausilähtöisesti saksalaista urkuromantiikkaa käsittelevää asiantuntijakirjallisuutta tarvitaan vielä lisää, etenkin urkureiden koulutusta varten. Tässä urkutyylissä riittää tutkittavaa, alkaen soittokoneistoltaan mekaanisten keilalaatikkourkujen soinnillisista ominaisuuksista ja soittokosketuksellisista mahdollisuuksista.
Tavoitteeni on selvittää, miksi saksalaisen urkuromantiikan perinne ja tuntemus on ollut Suomessa lähes kadoksissa viimeisen sadan vuoden ajan. Tutkimusongelmaani tarkastelen useammasta näkökulmasta; pyrin muodostamaan kuvan romantiikan urkujen yleispiirteistä sekä saksalaisen urkuromantiikan erityispiirteistä sointiajattelun ja urkujen rakenteen näkökulmasta, löytämään klassisen ja romanttisen sointiajattelun mahdolliset eroavaisuudet ja saamaan selville sointiajattelunäkökulman vaikutuksen urkuromantiikan, erityisesti saksalaisen urkuromantiikan, ymmärtämiseen. Työni pohjautuu pääasiassa kirjallisuuteen. Tutkimukseni aineistona ovat Ferdinand Klindan (1987) Orgelregistrierung, keskeiset suomenkieliset urkujen käyttöoppaat, aiheeseen liittyvä muu suomenkielinen kirjallisuus ja lehtiartikkelit sekä asiantuntijahaastattelut.
Tutkimukseni perusteella voi todeta, että saksalaisen urkuromantiikan perinteen ja tuntemuksen katoaminen maastamme johtuu suurimmalta osin 1900-luvun urkujenuudistusliikkeen tanskalaisesta haarasta ja sen periaatteiden pohjalta kirjoitetusta urkukirjallisuudesta. Liikkeen ajattelumalli sai monopoliaseman niin pitkäksi ajaksi, että yhteys saksalaisromanttiseen urkuperinteeseen katosi.
Saksalaista urkuromantiikkaa käsittelevään vähäiseen suomenkieliseen kirjalliseen materiaaliin työni tuo oman pienen lisänsä. Toivon, että tutkimukseni hieman laajentaa ja monipuolistaa käsityksiä sekä Suomen urkuhistoriasta että urkuromantiikasta. Aikakausilähtöisesti saksalaista urkuromantiikkaa käsittelevää asiantuntijakirjallisuutta tarvitaan vielä lisää, etenkin urkureiden koulutusta varten. Tässä urkutyylissä riittää tutkittavaa, alkaen soittokoneistoltaan mekaanisten keilalaatikkourkujen soinnillisista ominaisuuksista ja soittokosketuksellisista mahdollisuuksista.