Hoitajien kokemuksia väkivaltaisen psykiatrisen potilaan kohtaamisesta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla hoitajien kokemuksia väkivaltaisen psykiatrisen potilaan kohtaamisesta. Kohderyhmä koostui yhden psykiatrisen sairaalan kahden suljetun akuuttiosaston 35 hoitajasta. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen, mutta siinä on myös kvalitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 70. Monivalintakysymykset analysoitiin Microsoft Excel -ohjelman avulla ja avoimet kysymykset sisällönanalyysiä käyttäen.

Tutkimustuloksista ilmeni, että vastaajilla ilmeni harvoin tai ei koskaan psyykkisiä ja fyysisiä oireita väkivaltatilanteen kokemisen ja/tai näkemisen jälkeen. Koetuilla oireilla oli kuitenkin vaikutusta hoitajien työssä jaksamiseen ja hoitajan ja potilaan yhteistyön jatkumiseen. Vastaajat kokivat omaavansa hyvät valmiudet väkivaltatilanteiden kohtaamiseen, mutta he olivat kuitenkin tyytymättömiä koulutusmahdollisuuksiinsa ja halusivat lisää koulutusta väkivaltatilanteiden kohtaamista varten. Johtopäätöksenä suositellaan väkivaltatilanteita koskevan koulutuksen järjestämistä ja hoitajien selviytymistä koskevaa jatkotutkimusta.

The purpose of this bachelor's thesis was to describe the experiences nurses have of confronting a violent psychiatric patient. The target group consisted of 35 nurses from two closed units in a psychiatric hospital. The study is quantitative, but it has also characteristics of a qualitative study. The research material was collected with a questionnaire, which included both multiple-choice questions and open ended questions. The response rate was 70. The multiple-choice questions were analysed using Microsoft Excel and the open ended questions with content analysis.

The results showed that the respondents rarely or never manifested any mental or physical symptoms after experiencing and/or witnessing a violent incident. If there were some symptoms, they did, however have an effect on nurses’ ability to cope with their work and on the continuation of cooperation between the nurse and the patient. The respondents felt they were adequately prepared to face violent situations, but were still dissatisfied with training opportunities and wanted to have more training for facing violent situations. In conclusion, arranging training concerning violent situations and further studies on nurses’ coping is recommended.