Hoitotason ensihoitajien lääkkeellinen kivunhoito Helsingin pelastuslaitoksella

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ensihoitokertomuksiin kirjatun tiedon perusteella hoitotason ensihoitajien arvioimaa, potilaan kokemaa kipua. Toisena tarkoituksena oli kartoittaa annetun lääkkeellisen kivunhoidon vasteen arviointia ja opioidilääkehoidon toteuttamista. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa tulosten perusteella, jonka avulla voidaan kohdentaa esimerkiksi kivunhoidon tulevia koulutuksia.

Tutkimusaineisto kerättiin vuoden 2010 ensihoitokertomuksista, joissa hoitotason ensihoitaja oli hoitanut potilaan itsenäisesti. Tutkittaviksi tehtäväkoodeiksi rajattiin A- ja B -kiireellisyysluokan tehtävät 704 (rintakipu) ja 745 (kaatuminen). Otokseksi muodostui 79 ensihoitokertomusta, joista rintakiputehtävien osuus oli hieman yli puolet (n=46) ja loput olivat kaatumistehtäviä (n=33). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja sisällönanalyysillä.

Tulosten mukaan kipua arvioitiin 87,3% (n=69) kaikista ensihoitokertomuksista, kun taas hoidon vastetta vain 72,2% (n=57) kertomuksista. Ensihoitajat arvioivat kipua useimmiten käyttäen numeraalisen asteikon (0-10) ja verbaalisen arvion yhdistelmää. Rintakiputehtävissä potilaiden kokemaa kipua ja kivunhoidon vastetta arvioitiin monipuolisemmin ja useammin kuin kaatumistehtävissä. Kaikkien rintakipupotilaiden kipua oli arvioitu ja kirjattu. Annetut opioidilääkkeet vaihtelivat tehtäväkoodeittain; rintakipupotilaille annettiin vain morfiinia, kun taas kaatumistapauksissa fentanyyliä annettiin huomattavasti enemmän kuin morfiinia. Oli myös huomattavaa, että morfiinin kerta-annos oli riittävä lieventämään kipua yli puolelle potilasta (56,5%), kun taas fentanyylin kerta-annos oli riittävä ainoastaan 24,2% potilaista.

Tulosten perusteella ensihoitajat arvioivat kipua ja hoidon vastetta suurimmissa osissa tapauksista. Kivunhoidon vastetta arvioidaan heikommin kuin kipua. Jatkossa kivun arviointiin ja etenkin hoidon vasteen arviointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, niin että jokaisessa ensihoitokertomuksessa olisi arvioitu sekä potilaan kipua että hoidon vastetta.

The purpose of this final project was to study medical pain management as recognized and reported by paramedics based on first aid chart. Another purpose was to study the assessment and reporting of response to treatmen as well as the implementation of opioid medical treatment. The aim of this study was to produce information on medical pain treatment, pain recognition and reporting. This information could be utilized in future training events for paramedics, for example.

Data was collected from first aid reports, in which paramedics treated the patient independently. The material included only emergency call codes A/B 704 (chest pain) and 745 (fall incident). The whole material consisted of 79 first aid reports, from which 58.2 percent (46) were chest pain patients and 41.8 percent (33) were fall incidents. The material was analyzed using a statistic method and the method of content analysis.

The results showed that pain was recognized in 87.3 per cent of all first aid reports, whereas pain relief was assessed only in 72.2 per cent of the cases. Paramedics assessed pain most by using the combination of a numerical (0-10) and a verbal scale. Chest pain was recognized and reported more versatile and often than pain in fallen incidents. However, every patient suffering from chest pain was somehow recognized and reported. Used opioids varied between as follows: chest pain patients were given only morphine, whereas fentanyl was used more often than morphine in fallen incidents. One dose of morphine was sufficient to relieve pain in 56.5 per cent of the patient cases, whereas one dose of fentanyl was sufficient only in 24.2 per cent of the cases.

Based on the results, paramedics recognized pain and response to treatment in most incidents. A response to the treatment was assessed and reported less than the pain itself. Paramedics should pay more attention to pain reporting, but especially, to response to treatment reporting in the future. It is important that there is some kind of remark of the pain of the patient and his/her response to the given treatment in every patient report.