Avoimuuden tuottaminen : Case World Design Capital Helsinki 2012 Paviljonki
Hakala, Heli (2013)
Hakala, Heli
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2013

Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 3.0 Unported
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303062965
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303062965
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee World Design Capital Helsinki 2012 –vuoden Paviljonkia, avointa tapahtumatilaa, joka toimi designpääkaupungin sydämenä ja kohtaamispaikkana kesän 2012 ajan. Tarkoituksena on tutkia, mitkä konkreettiset asiat johtivat Paviljongin onnistumisiin. Pyrin selittämään ilmiötä nimeltä Paviljonki niin tuotannollisesta kuin kaupunkisuunnittelullisesta näkökulmasta, jotta jatkossa samankaltaiset hankkeet voivat hyödyntää Paviljongin oppeja edesauttamaan omia onnistumisiaan.
Sovellan työssäni arvostavan tutkimuksen (Appreciative Inquiry) menetelmää. Sen perusajatuksena on keskittyä löytämään toiminnasta vahvuuksia, joiden avulla voidaan luoda unelmatilanne johon pyrkiä. Keskityn menetelmän ensimmäiseen vaiheeseen, jossa kartoitetaan onnistumisia ja vahvuuksia. Työni koostuu kolmesta osiosta, joista ensimmäisessä käyn läpi Paviljongin taustoja eri toimijoiden näkökulmista. Toisessa sijoitan Paviljongin kontekstiinsa ja pyrin selittämään, miksi se oli ajankohtainen. Perustan tämän osion kirjallisuuteen luovista kaupungeista, kaupunkisuunnittelusta ja tilapäisten käyttöjen hyödyntämisestä suunnittelussa sekä Helsingin kaupungin strategioihin. Kolmannessa osassa kokoan Paviljongin toiminnasta tee-se-itse –ohjeet, jotka perustuvat Paviljongin noin sadan tapahtumajärjestäjän ja yleisön palautteisiin sekä omiin kokemuksiini Paviljongin tuottajana.
Paviljongista tuli yleisön löytämä julkinen kaupunkitila, jossa uusien asioiden oppiminen sekä oman osaamisen jakaminen oli keskiössä. Avoimena ja esteettömänä tilana sekä maksuttomien tapahtumien kautta se toivotti kaikki tervetulleiksi, tarjoten jokaiselle jotakin. Se oli kesäinen kahvila, tapahtumapaikka ja kunnianosoitus suomalaiselle arkkitehtuurille. Sen tapahtumajärjestäjät saivat keskittyä ohjelmiensa sisältöön, kun byrokratiaa karsittiin ja apuna toteutuksessa oli tuotantotiimi. Se elävöitti kaupunkikuvaa ja rohkaisi tekemään yhdessä parempaa kaupunkia. Tilapäisyydellään se tavoitti laajan kirjon erilaisia ihmisiä, niin kaupunkilaisia kuin turisteja, tapahtumajärjestäjiä kuin yleisöä. Se nousi osaksi keskustelua niin kaupunkitilan käytöstä, kaupungin avoimuudesta kuin kestävämmistä elintavoista.
Sovellan työssäni arvostavan tutkimuksen (Appreciative Inquiry) menetelmää. Sen perusajatuksena on keskittyä löytämään toiminnasta vahvuuksia, joiden avulla voidaan luoda unelmatilanne johon pyrkiä. Keskityn menetelmän ensimmäiseen vaiheeseen, jossa kartoitetaan onnistumisia ja vahvuuksia. Työni koostuu kolmesta osiosta, joista ensimmäisessä käyn läpi Paviljongin taustoja eri toimijoiden näkökulmista. Toisessa sijoitan Paviljongin kontekstiinsa ja pyrin selittämään, miksi se oli ajankohtainen. Perustan tämän osion kirjallisuuteen luovista kaupungeista, kaupunkisuunnittelusta ja tilapäisten käyttöjen hyödyntämisestä suunnittelussa sekä Helsingin kaupungin strategioihin. Kolmannessa osassa kokoan Paviljongin toiminnasta tee-se-itse –ohjeet, jotka perustuvat Paviljongin noin sadan tapahtumajärjestäjän ja yleisön palautteisiin sekä omiin kokemuksiini Paviljongin tuottajana.
Paviljongista tuli yleisön löytämä julkinen kaupunkitila, jossa uusien asioiden oppiminen sekä oman osaamisen jakaminen oli keskiössä. Avoimena ja esteettömänä tilana sekä maksuttomien tapahtumien kautta se toivotti kaikki tervetulleiksi, tarjoten jokaiselle jotakin. Se oli kesäinen kahvila, tapahtumapaikka ja kunnianosoitus suomalaiselle arkkitehtuurille. Sen tapahtumajärjestäjät saivat keskittyä ohjelmiensa sisältöön, kun byrokratiaa karsittiin ja apuna toteutuksessa oli tuotantotiimi. Se elävöitti kaupunkikuvaa ja rohkaisi tekemään yhdessä parempaa kaupunkia. Tilapäisyydellään se tavoitti laajan kirjon erilaisia ihmisiä, niin kaupunkilaisia kuin turisteja, tapahtumajärjestäjiä kuin yleisöä. Se nousi osaksi keskustelua niin kaupunkitilan käytöstä, kaupungin avoimuudesta kuin kestävämmistä elintavoista.