Avoimuuden tuottaminen : Case World Design Capital Helsinki 2012 Paviljonki

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee World Design Capital Helsinki 2012 –vuoden Paviljonkia, avointa tapahtumatilaa, joka toimi designpääkaupungin sydämenä ja kohtaamispaikkana kesän 2012 ajan. Tarkoituksena on tutkia, mitkä konkreettiset asiat johtivat Paviljongin onnistumisiin. Pyrin selittämään ilmiötä nimeltä Paviljonki niin tuotannollisesta kuin kaupunkisuunnittelullisesta näkökulmasta, jotta jatkossa samankaltaiset hankkeet voivat hyödyntää Paviljongin oppeja edesauttamaan omia onnistumisiaan. Sovellan työssäni arvostavan tutkimuksen (Appreciative Inquiry) menetelmää. Sen perusajatuksena on keskittyä löytämään toiminnasta vahvuuksia, joiden avulla voidaan luoda unelmatilanne johon pyrkiä. Keskityn menetelmän ensimmäiseen vaiheeseen, jossa kartoitetaan onnistumisia ja vahvuuksia. Työni koostuu kolmesta osiosta, joista ensimmäisessä käyn läpi Paviljongin taustoja eri toimijoiden näkökulmista. Toisessa sijoitan Paviljongin kontekstiinsa ja pyrin selittämään, miksi se oli ajankohtainen. Perustan tämän osion kirjallisuuteen luovista kaupungeista, kaupunkisuunnittelusta ja tilapäisten käyttöjen hyödyntämisestä suunnittelussa sekä Helsingin kaupungin strategioihin. Kolmannessa osassa kokoan Paviljongin toiminnasta tee-se-itse –ohjeet, jotka perustuvat Paviljongin noin sadan tapahtumajärjestäjän ja yleisön palautteisiin sekä omiin kokemuksiini Paviljongin tuottajana. Paviljongista tuli yleisön löytämä julkinen kaupunkitila, jossa uusien asioiden oppiminen sekä oman osaamisen jakaminen oli keskiössä. Avoimena ja esteettömänä tilana sekä maksuttomien tapahtumien kautta se toivotti kaikki tervetulleiksi, tarjoten jokaiselle jotakin. Se oli kesäinen kahvila, tapahtumapaikka ja kunnianosoitus suomalaiselle arkkitehtuurille. Sen tapahtumajärjestäjät saivat keskittyä ohjelmiensa sisältöön, kun byrokratiaa karsittiin ja apuna toteutuksessa oli tuotantotiimi. Se elävöitti kaupunkikuvaa ja rohkaisi tekemään yhdessä parempaa kaupunkia. Tilapäisyydellään se tavoitti laajan kirjon erilaisia ihmisiä, niin kaupunkilaisia kuin turisteja, tapahtumajärjestäjiä kuin yleisöä. Se nousi osaksi keskustelua niin kaupunkitilan käytöstä, kaupungin avoimuudesta kuin kestävämmistä elintavoista.

Det här examensarbetet behandlar World Design Capital Helsinki 2012 –årets Paviljong, ett öppet evenemangsutrymme, som fungerade som designhuvudstadens hjärta och en mötesplats under sommaren 2012. Arbetets syfte är att undersöka vad som konkret ledde till Paviljongens framgångar. Jag strävar till att förklara fenomenet Paviljongen ur både en produktionsmässig och stadsplaneringsmässig synvinkel, för att liknande projekt i framtiden kan utnyttja Paviljongens lärdomar för att främja sina egna framgångar. Jag utnyttjar i arbetet metoden för uppskattande undersökning (Appreciative Inquiry). Grundidén är att fokusera på verksamhetens styrkor, för att utgående från dem skapa en drömsituation att sträva till. Jag koncentrerar mig på metodens första fas där framgångar och styrkor kartläggs. Mitt arbete består av tre delar. I den första presenterar jag Paviljongens bakgrund ur de olika aktörernas synvinklar. I den andra placerar jag Paviljongen i sin kontext och strävar till att förklara varför den var aktuell. Jag baserar den på litteratur om kreativa städer, stadsplanering och utnyttjandet av tillfälliga användningar för planeringen samt Helsingfors stads strategier. I den tredje delen sammanställer jag Paviljongens verksamhet i gör-det-själv –instruktioner, som baserar sig på feedbacken av Paviljongens cirka hundra evenemangsarrangörer och publiken samt mina egna erfarenheter som producent på Paviljongen. Paviljongen blev ett offentligt stadsutrymme, som publiken tog till sin. Inlärning av nya saker samt delandet av kunskap stod i centrum där. Som ett öppet och tillgängligt utrymme samt genom kostnadsfria evenemang, välkomnade Paviljongen alla och erbjöd någonting åt var och en. Paviljongen var ett somrigt café, ett evenemangsutrymme och en hyllning till den finska arkitekturen. Evenemangsarrangörerna fick koncentrera sig på innehållet i sina evenemang, eftersom byråkratin skurits ner och ett produktionsteam hjälpte till med förverkligandet. Paviljongen upplivade stadsbilden och uppmuntrade till att tillsammans skapa en bättre stad. I och med sin tillfällighet nådde den ut till olika människor, såväl stadsbor som turister, evenemangsarrangörer som publik. Den bidrog till diskussionen om såväl användning av stadsutrymmet som stadens öppenhet och en hållbarare livsstil.

This thesis is about the World Design Capital Helsinki 2012 Pavilion, an open venue, that created the heart of the Design Capital and acted as a meeting place during the summer of 2012. My intention is to examine which concrete things led to the success of the Pavilion. I strive to explain the phenomenon called Pavilion from the perspectives of the production and city planning, in order to help similar projects take advantage of the experiences at the Pavilion as support to their own success. I apply the method of Appreciative Inquiry to my thesis. Its basic idea is to focus on finding the strengths in the activity in order to create a dream scenario to strive for. I concentrate on the first phase of the method, where the strengths and success are mapped out. My thesis consists of three parts. In the first part I present the backgrounds of the Pavilion through the different actors’ point of views. In the second part I place the Pavilion in its context and try to explain its actuality. This part is based on literature on creative cities, city planning and the exploitation of temporary uses for planning as well as the strategies of the City of Helsinki. In the third part I summon up the activity at the Pavilion to do-it-yourself instructions based on the feedback of the Pavilion’s nearly one hundred event organizers and the audience as well as my own experiences as a producer at the Pavilion. The Pavilion became a public space found by the audience, where learning new things and sharing your knowledge where in focus. As an open and accessible space, through events free of charge, it welcomed everyone and offered something for all. It was a summery cafe, a place for events and a tribute to Finnish architecture. The event organizers were allowed to focus on the content of their events, while the bureaucracy was cut off and a production team helped with the execution. The Pavilion invigorated the cityscape and encouraged to create a better city together. Being temporary it reached out to a broad amount of different people, town residents and tourists, event organizers and audience. It contributed to the discussion of the usage of urban space, the openness of the city as well as more sustainable manners of living.