Kun sanat eivät täytä maailmaa : Hiljaisuus-draamapaja päivähoidon henkilöstölle

Abstract

Soveltavan teatterin opinnäytetyössä on suunniteltu ja ohjattu kuusi samansisältöistä draamapajaa Helsingin kaupungin varhaiskasvatushenkilöstölle. Draamapajat liittyvät Ota koppi -hankkeeseen, jonka tarkoituksena on kiinnittää enemmän huomiota maahanmuuttajalasten suomen kielen taitoon. Työssä varhaiskasvatuksessa on noussut ajatus, täytämmekö aikuisena lapsen maailmaa liikaakin puheella. Kun malttaa pysähtyä ja hiljentyä, voi kokea mitä sanojen takana on. Hiljaisuus-draamapajojen tarkoituksena on ollut tarkastella arkea toisin ja pysähtyä hetkeksi aistimaan ympäröivää tilaa ja muita osallistujia. Opinnäytetyössä yhdistetään varhaiskasvatustyön arjesta noussut ajatus puheen määrästä ja teatteri-ilmaisun ohjaajan työkaluja.

Draamapaja koostui harjoituksista ja keskusteluista. Tärkeintä on ollut se, että pysähtyy, jotta voi tavoittaa hiljaisuuden. Opinnäytetyössä tuodaan esille, kuinka hiljaisuuden voi arjessa saavuttaa taiteen avulla. Hiljaisuutta tavoitellaan konkreettisesti mm. pysähtymisen ja tilan tarkastelun kautta. Opinnäytetyön teoriapohjassa käsitellään, miksi taidetta kannattaa tuoda arkeen sekä nostetaan taidetyöskentelyn perusteluja esiin. Siinä pohditaan myös, mitä vaaditaan ohjaajalta rauhallisen aiheen ohjaamisessa ja tuodaan myös toiminnan eettisyys ja esteettisyys esiin.

Opinnäytetyö on kuvaus siitä, mitä draamapajoissa nousi esille. Hiljaisuus on yksilöllinen kokemus ja se koettiin pääosin tarpeelliseksi, mutta se voi olla myös ahdistavaa. Hiljaisuus on omana lukunaan kuvaamassa osallistujien kommentteja, jotka olivat draamapajan ydinmateriaalia. Tärkeintä ovat olleet osallistujien omat kokemukset, joita ei ole välttämättä tarvinnut tuoda muille esille. Opinnäytetyössä tulee esille se, kuinka arjessa on taidetta ja taide on arkea, kun sitä katsoo uudesta näkökulmasta.

In the present final thesis in the field of applied theatre, six similar drama workshops were planned and directed for the staff in early childhood care and education for the City of Helsinki. The workshops formed a part of Ota koppi -project, which focused on improving the Finnish skills of immigrant children. The work in the early childhood care and education has raised up an idea that adults fill the children's world too much with speech. When you pause and calm yourself you might see what is behind the words. The purpose of the Silence-workshops is to examine every day work from different perspectives and to pause to sense both the space around the participants as well as other participants. The final thesis brings together the thought concerning the amount of speech from the early childhood care and education and as well as the Drama Instructor's tools.

The workshop consisted of rehearsals and discussions. The most important part in workshops has been to stop in order to notice the silence. The final thesis brings out how to bring about silence in everyday life with art. Silence is noticed by stopping and examining the space around oneself. The theory of the final thesis articulates why bring art to one's everyday life and it brings out arguments of artwork. Therefore, what is needed comes out when you direct calm issues and ethics and esthetic sides of artwork.

The final thesis is a description of what came out in workshops. Silence is a personal experience. Silence was mainly experienced essential but it could be also distressing. Silence has it's own chapter to describe the participants' comments. Comments formed the core material of the workshops. The most important aspect has been the participants' own experiences. Experiences were not necessarily brought out to the other participants. The final thesis brings about how there is art in everyday life and how art is a part of everyday life if you look at it from new angle.