Ympäristöterveydenhuollon ja kunnan muiden toimijoiden välinen yhteistyö yhteistoiminta-alueilla
Lepistö-Mäkivaara, Sirpa (2013)
Lepistö-Mäkivaara, Sirpa
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304144380
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304144380
Tiivistelmä
Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden muodostamisesta säädettiin lailla ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta. (410/2009). Lain mukaan kunnan oli tehtävä päätös yhteistoiminta-alueeseen kuulumisesta vuoden 2009 loppuun mennessä ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen on aloitettava toimintansa viimeistään .1 päivänä tammikuuta 2013. Kunnan on kuuluttava ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueeseen, jollei sillä ole osoittaa riittävästi resursseja (vähintään 10 henkilötyövuotta) ympäristöterveydenhuollon tehtäviin.
Tässä opinnäytetyössä selvitetään ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden ja peruskunnissa toimivien hallintokuntien välistä yhteistyötä ja yhteistyön mahdollisia muutoksia yhteistoiminta-alueiden alettua. Tutkimusolettama on, että kunnan muilla hallintokunnilla on yhteistyötä ympäristöterveydenhuollon, ja tässä tapauksessa terveystarkastajien kanssa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin Webropol 2.0 sovellutusta ja kysymykset olivat avoimia kysymyksiä. Kysely lähettiin kuudelle (6) erityyppiselle yhteistoiminta-alueelle: Espoon seudun ympäristöterveys, Joensuun seudun ympäristöterveydenhuolto, Keurusselän ympäristön ja terveydensuojelutoimisto, Liedon kunnan ympäristö-terveydenhuollon yhteistoiminta-alue, Peruspalveluyhtymä Kallio/ympäristöterveydenhuolto ja Porin seudun ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue. Se lähettiin 1373 vastaanottajalle yhteistoiminta-alueen muille kuntatoimijoille, joiden tiedot poimittiin kyselykuntien kotisivuilta internetistä. Vastauksia saatiin 126 kpl eli 9,2 % vastasi.
Ympäristöterveydenhuollon siirtyminen yhteistoiminta-alueisiin koettiin myönteisenä, mutta sillä ei ole ollut olennaista vaikutusta yhteistyömuotoihin tai –tapoihin. Pääsääntöisesti yhteistyö ei ole organisoitua, vaan sitä tapahtuu tarvittaessa. Myönteisenä asiana koettiin terveystarkastajien erikoistuminen: ammattiosaamisen lisääntyminen ja sitä myötä yhteydenpidon selkiytyminen.
Jatkossa tarvitaan enemmän ammattiylpeyttä, esilletuloa ja pyrkimystä vaikuttaa jo asioiden suunnitteluvaiheessa. Terveysvalvonnalta odotetaan laadukkaita lausuntoja. Imagon parantamiseksi ammattinimikettä olisi aika muuttaa, vaikka ympäristöterveysasiantuntijaksi, tarkastajainsinööriksi tai valvontainsinööriksi.
Tässä opinnäytetyössä selvitetään ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden ja peruskunnissa toimivien hallintokuntien välistä yhteistyötä ja yhteistyön mahdollisia muutoksia yhteistoiminta-alueiden alettua. Tutkimusolettama on, että kunnan muilla hallintokunnilla on yhteistyötä ympäristöterveydenhuollon, ja tässä tapauksessa terveystarkastajien kanssa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin Webropol 2.0 sovellutusta ja kysymykset olivat avoimia kysymyksiä. Kysely lähettiin kuudelle (6) erityyppiselle yhteistoiminta-alueelle: Espoon seudun ympäristöterveys, Joensuun seudun ympäristöterveydenhuolto, Keurusselän ympäristön ja terveydensuojelutoimisto, Liedon kunnan ympäristö-terveydenhuollon yhteistoiminta-alue, Peruspalveluyhtymä Kallio/ympäristöterveydenhuolto ja Porin seudun ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue. Se lähettiin 1373 vastaanottajalle yhteistoiminta-alueen muille kuntatoimijoille, joiden tiedot poimittiin kyselykuntien kotisivuilta internetistä. Vastauksia saatiin 126 kpl eli 9,2 % vastasi.
Ympäristöterveydenhuollon siirtyminen yhteistoiminta-alueisiin koettiin myönteisenä, mutta sillä ei ole ollut olennaista vaikutusta yhteistyömuotoihin tai –tapoihin. Pääsääntöisesti yhteistyö ei ole organisoitua, vaan sitä tapahtuu tarvittaessa. Myönteisenä asiana koettiin terveystarkastajien erikoistuminen: ammattiosaamisen lisääntyminen ja sitä myötä yhteydenpidon selkiytyminen.
Jatkossa tarvitaan enemmän ammattiylpeyttä, esilletuloa ja pyrkimystä vaikuttaa jo asioiden suunnitteluvaiheessa. Terveysvalvonnalta odotetaan laadukkaita lausuntoja. Imagon parantamiseksi ammattinimikettä olisi aika muuttaa, vaikka ympäristöterveysasiantuntijaksi, tarkastajainsinööriksi tai valvontainsinööriksi.