Mekaaniset menetelmät kemiallisen liukkaudentorjunnan tehostamisessa
Valkonen, Mikko (2013)
Valkonen, Mikko
Savonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304224749
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304224749
Tiivistelmä
Tämän insinöörityön tavoitteena oli tutkia mekaanisia menetelmiä kemiallisen liukkaudentorjunnan tehostamiseksi. Laki määrää, että tien on täytettävä tietyt laatuvaatimukset, joita ei nykyisellään voida saavuttaa ilman kemiallisia liukkaudentorjunnan käyttämistä. Yleisimmin käytettyä tiesuolaa eli natriumkloridia ei voida aina käyttää, sillä kloridi-ionit ovat haitallisia herkillä pohjavesialueilla. Siksi on jouduttu etsimään vaihtoehtoisia kemikaaleja natriumkloridin korvaamiseksi. Yksi lupaavimmista vaihtoehtoisista aineista on kaliumformiaatti, sen vähäisten ympäristövaikutusten takia. Kaliumfor-miaatti on kuitenkin noin 20 kertaa tiesuolaa kalliimpaa ja lisäksi se on vesiliukoinen aine. Siksi tiellä oleva lumi ja sohjo on saatava poistettua mahdollisimman tehokkaasti ennen kemikaalin levittämistä.
Insinöörityö aloitettiin kokoamalla teoriatietoa kemiallisista liukkaudentorjunta-aineista ja niiden ominaisuuksista ja käyttäytymisestä. Tämä muodostaa pääosan insinöörityön kirjallisuusosasta. Seu-raavaksi Lusin-varalaskupaikalla suoritettiin lumenpoistolaitteiden kenttäkokeita, joiden tarkoitukse-na oli tutkia uusien menetelmien tehokkuutta. Kolmannessa vaihessa kenttäkokeista saadut tiedot koottiin ja analysoitiin.
Mekaanisten torjuntamenetelmien kenttäkokeille asetetut tavoitteet eivät täyttyneet. Kokeisiin valitut aurat tai laitteet eivät poistaneet lunta ja sohjoa riittävän tehokaasti, vaan tielle jäi liikaa kosteut-ta/vettä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaliumformiaatti liukenee liian nopeasti ja sen teho heikkenee. Tämä puolestaan johtaa siihen, että kaliumformiaattia joudutaan lisäämään tielle useammin, mikä nostaa kustannuksia liikaa. Kokeista saatiin kuitenkin hyvää tietoa kehitystyötä varten.
Insinöörityö aloitettiin kokoamalla teoriatietoa kemiallisista liukkaudentorjunta-aineista ja niiden ominaisuuksista ja käyttäytymisestä. Tämä muodostaa pääosan insinöörityön kirjallisuusosasta. Seu-raavaksi Lusin-varalaskupaikalla suoritettiin lumenpoistolaitteiden kenttäkokeita, joiden tarkoitukse-na oli tutkia uusien menetelmien tehokkuutta. Kolmannessa vaihessa kenttäkokeista saadut tiedot koottiin ja analysoitiin.
Mekaanisten torjuntamenetelmien kenttäkokeille asetetut tavoitteet eivät täyttyneet. Kokeisiin valitut aurat tai laitteet eivät poistaneet lunta ja sohjoa riittävän tehokaasti, vaan tielle jäi liikaa kosteut-ta/vettä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaliumformiaatti liukenee liian nopeasti ja sen teho heikkenee. Tämä puolestaan johtaa siihen, että kaliumformiaattia joudutaan lisäämään tielle useammin, mikä nostaa kustannuksia liikaa. Kokeista saatiin kuitenkin hyvää tietoa kehitystyötä varten.