Mahdollisuus yhdessäoloon : ikäihmisten omaehtoisen ryhmän käynnistäminen
Pitkänen, Anni; Rantala, Ida (2013)
Pitkänen, Anni
Rantala, Ida
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304234872
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304234872
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkoituksena oli yhteisöllisyyden tunteen vahvistaminen Mäntsälän Osuustien vanhustentalon asukkaiden keskuudessa. Asukkaat olivat toivoneet yhteistä aikaa ja paikkaa, jossa kohdata muita talossa asuvia henkilöitä. Yhteisöllisyyden tunteen vahvistamiseen ja kohtaamisen mahdollistamiseen pyrittiin kehittämistehtävällä, jossa käynnistettiin Osuustien vanhustentalon yhteinen ajanvieteryhmä. Pyrkimyksenä oli osallistaa asukkaat ajanvieteryhmän käynnistämisprosessiin. Ryhmä sai myöhemmin nimekseen osallistujien päätöksellä Asukastapaaminen. Toimintaa ohjasi sosiokulttuurisen innostamisen teoria. Toiminnalla pyrittiin tuomaan esille osallistujien piilossa olevia voimavaroja, joiden avulla asukkaat pystyisivät toimimaan mahdollisimman omaehtoisesti.
Ryhmän käynnistämiseksi toteutettiin kuusi noin tunnin mittaista toimintaa sisältävää tapaamista. Tapaamiset pidettiin Osuustien vanhustentalon yhteisessä kahvihuoneessa. Pyrkimyksenä oli innostavan toiminnan avulla saada osallistujat aidosti osallistumaan ryhmän käynnistämiseen, ideointiin ja suunnitteluun sekä päätöksentekoon. Tapaamisissa tutustuttiin muihin asukkaisiin, vaihdettiin kuulumisia, luettiin ja pelattiin yhdessä, sekä toteutettiin erilaisia työpajoja. Toimintaa toteutettiin osallistujien toiveiden ja tarpeiden pohjalta, ja sen suunnittelussa otettiin huomioon ryhmän omaehtoisuus. Toiminta pyrittiin rakentamaan sellaiseksi, että sen toteuttaminen olisi mahdollista ilman ulkopuolista ohjaajaa.
Asukkaiden yhteisen ajan ja tilan mahdollistaminen oli tavoite, jonka toteutumista tukivat ryhmän käynnistämiseen liittyvät osatavoitteet, kuten ryhmään orientointi ja osallistujien toisiinsa tutustuminen, ympäristön muokkaaminen toimintaa tukevaksi, ideointiin ja toimintaan innostaminen sekä omaehtoisuuden tukeminen. Osatavoitteiden toteutumisen kautta arvioitiin prosessin aikana syntyneen Asukastapaamisen käynnistämistä. Tavoitteet saavutettiin pääasiassa hyvin. Tavoitteiden toteutumista arvioidessa voitiin kuitenkin todeta, että osallistujien omaehtoisuuden tukemiseen olisi voitu panostaa enemmän, sillä vielä lopuksi osallistujat kokivat ryhmän tarvitsevan tuekseen myös ohjausta. Ohjauksen tarpeeseen vastattiin rekrytoimalla ryhmän tueksi vapaaehtoistoimija. Yhteisöllisyyden tunteen voitiin kokea kasvaneen ja vahvistuneen Asukastapaamiseen osallistuneilla. Kokemus nousi osallistujien kanssa käydyistä keskusteluista.
Ryhmän käynnistämiseksi toteutettiin kuusi noin tunnin mittaista toimintaa sisältävää tapaamista. Tapaamiset pidettiin Osuustien vanhustentalon yhteisessä kahvihuoneessa. Pyrkimyksenä oli innostavan toiminnan avulla saada osallistujat aidosti osallistumaan ryhmän käynnistämiseen, ideointiin ja suunnitteluun sekä päätöksentekoon. Tapaamisissa tutustuttiin muihin asukkaisiin, vaihdettiin kuulumisia, luettiin ja pelattiin yhdessä, sekä toteutettiin erilaisia työpajoja. Toimintaa toteutettiin osallistujien toiveiden ja tarpeiden pohjalta, ja sen suunnittelussa otettiin huomioon ryhmän omaehtoisuus. Toiminta pyrittiin rakentamaan sellaiseksi, että sen toteuttaminen olisi mahdollista ilman ulkopuolista ohjaajaa.
Asukkaiden yhteisen ajan ja tilan mahdollistaminen oli tavoite, jonka toteutumista tukivat ryhmän käynnistämiseen liittyvät osatavoitteet, kuten ryhmään orientointi ja osallistujien toisiinsa tutustuminen, ympäristön muokkaaminen toimintaa tukevaksi, ideointiin ja toimintaan innostaminen sekä omaehtoisuuden tukeminen. Osatavoitteiden toteutumisen kautta arvioitiin prosessin aikana syntyneen Asukastapaamisen käynnistämistä. Tavoitteet saavutettiin pääasiassa hyvin. Tavoitteiden toteutumista arvioidessa voitiin kuitenkin todeta, että osallistujien omaehtoisuuden tukemiseen olisi voitu panostaa enemmän, sillä vielä lopuksi osallistujat kokivat ryhmän tarvitsevan tuekseen myös ohjausta. Ohjauksen tarpeeseen vastattiin rekrytoimalla ryhmän tueksi vapaaehtoistoimija. Yhteisöllisyyden tunteen voitiin kokea kasvaneen ja vahvistuneen Asukastapaamiseen osallistuneilla. Kokemus nousi osallistujien kanssa käydyistä keskusteluista.