CoaguChek XS INR-vierilaitteen käyttö Ranuan terveyskeskuksessa : Vierilaitteen ja DiaMed-CD4-analysaattorin tulostasovertailu
Kajova, Panu (2013)
Kajova, Panu
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304265169
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304265169
Tiivistelmä
INR-vieritestaus on lisääntynyt viime vuosina erityisesti liikuntarajoitteisten kotisairaanhoidon asiakkaiden ryhmässä. Myös Ranuan terveyskeskus on hankkinut terveyskeskuksen ja kotisairaanhoidon käyttöön CoaguChek XS INR-vierilaitteita. Vieritestauksen lisääntyminen asettaa haasteita vierianalytiikan osaamisen kehittämiselle, kuten perehdytyksen järjestämiselle ja tulosten luotettavuuden arvioinnille.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia CoaguChek XS INR-vierilaitteen ja laboratorion käytössä olevan DiaMed-CD4 analysaattorin mahdollisia tulostasoeroja. Vertailu suoritettiin keräämällä vertailunäytemateriaaliksi ihopistosnäytteet ja laskimoverinäytteet kolmeltakymmeneltä Ranuan terveyskeskuksen laboratoriossa asioineelta varfariinihoidon piirissä olevalta asiakkaalta. Analyysimenetelmien välillä havaittiin selvä korrelaatio (r=0.97). 24 näytteessä, eli valtaosassa mitatuista, mittausmenetelmien välinen tulostasoero oli alle 10 %. Kuuden näytteen osalta poikkeama oli 10–20 %. INR-yksiköissä mitattuna suurin yksittäinen poikkeama menetelmien välillä oli 0.4 INR-yksikköä.
Vaikkakin tässä tutkimuksessa mittausmenetelmien välillä oli selvä korrelaatio ja tulosten vertailussa poikkeama vastasi suurelta osin sille asetettuja laatukriteerejä, on perehdytyksen ja yhtenäisten ohjeiden laatimiseen syytä kiinnittää huomiota potilasturvallisuuden edistämiseksi. Luotettava ja onnistunut vieritutkimus edellyttää sen kaikkien vaiheiden ymmärtämistä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia CoaguChek XS INR-vierilaitteen ja laboratorion käytössä olevan DiaMed-CD4 analysaattorin mahdollisia tulostasoeroja. Vertailu suoritettiin keräämällä vertailunäytemateriaaliksi ihopistosnäytteet ja laskimoverinäytteet kolmeltakymmeneltä Ranuan terveyskeskuksen laboratoriossa asioineelta varfariinihoidon piirissä olevalta asiakkaalta. Analyysimenetelmien välillä havaittiin selvä korrelaatio (r=0.97). 24 näytteessä, eli valtaosassa mitatuista, mittausmenetelmien välinen tulostasoero oli alle 10 %. Kuuden näytteen osalta poikkeama oli 10–20 %. INR-yksiköissä mitattuna suurin yksittäinen poikkeama menetelmien välillä oli 0.4 INR-yksikköä.
Vaikkakin tässä tutkimuksessa mittausmenetelmien välillä oli selvä korrelaatio ja tulosten vertailussa poikkeama vastasi suurelta osin sille asetettuja laatukriteerejä, on perehdytyksen ja yhtenäisten ohjeiden laatimiseen syytä kiinnittää huomiota potilasturvallisuuden edistämiseksi. Luotettava ja onnistunut vieritutkimus edellyttää sen kaikkien vaiheiden ymmärtämistä.