Radio vérité : Havainnoiva moodi radiodokumentissa

Abstract

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön aiheena on havainnoiva radiodokumentti. Työssä tutkin, kuinka havainnoivasta dokumenttielokuvasta tutut metodit toimivat pelkällä äänellä tapahtuvassa ilmaisussa ja mitkä ovat radiodokumentille ominaiset mahdollisuudet ja ongelmat.

Opinnäytetyön teososa on vuonna 2010 valmistunut 10-osainen radiodokumenttisarja Jokinainen, jonka toteutustapa rinnastuu cinéma vérité -dokumenttielokuvaan ja sen direct cinema -sisartyyliin. Työssä tutkitaan näiden dokumenttisuuntausten ominaispiirteitä ja tutustutaan niiden filosofioihin ja ristiriitoihin. Työ esittelee myös Jokinaisen aiheen ja käy läpi siinä toteutettua käytännön työtä muun muassa äänitystilanteiden osalta.

Havainnoivaa dokumenttia ei ole radioilmaisussa käsitteellisesti yhtä laajasti omak- suttu kuin elokuvassa, joten kirjallinen aineisto sisältää enimmäkseen elokuvakirjallisuutta. Jokinainen -radiodokumenttisarjan lisäksi havainnollistavina lähteinä käytän cinéma vérité ja direct cinema -dokumenttityylien esimerkkitapauksia.

Päädyn työssäni siihen lopputulokseen, että havainnoiva radiodokumentti toimii parhaiten abstraktissa ilmaisussa, joka kuitenkin huolellisesti rakennettuna voi palvella myös lineaarista tarinankerrontaa.

The topic of this functional thesis is observational radio documentary. The thesis studies how the methods familiar within observational documentary films carry over to audio-only expression and what the possibilities and problems specific to radio documentary are.

The work part of the thesis is a 10-part radio documentary series from 2010 titled Jokinainen, which utilizes the methods of cinema vérité, or more accurately those of direct cinema. The study focuses on the unique qualities of these documentary styles and also the philosophies and contradictions behind them. The study also presents the subject of Jokinainen and goes through some of the practical work that the radio documentary series entailed.

Observational documentary in radio has not been clearly realized as a concept in the way it has been in film. Therefore, most literature used as sources deals with documentary film. Examples of cinema vérité and direct cinema are used in addition to the Jokinainen documentary series as illustrative material.

My conclusion is that observational radio documentary is best suited for abstract audio-expression, but with careful attention to detail it can also serve the purpose of linear narrative.