Motorisen kehityksen ja herkkyyskausien hyödyntäminen 7–16-vuotiaiden baletin opetuksessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön alkusysäyksenä toimi oma kiinnostukseni lapsen ja nuoren motorista kehitystä ja herkkyyskausia kohtaan. Aloin miettiä, opetetaanko baletissa tietyt liikkeet oppijoille heidän motorisen kehityksensä kannalta oikeaan aikaan. Motorisessa kehityksessä on kuitenkin tutkimusten mukaan havaittu esiintyvän herkkyyskausia, jolloin oppija on altis oppimaan jonkin taidon normaalia nopeammin kuin muulloin.

Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää, kuinka motorista kehitystä ja herkkyyskausia voi hyödyntää baletin opettamisen tukena 7–16-vuotiaiden baletin opetuksessa. Tutkimuksen tuloksena loin ehdotelman motorista kehitystä ja herkkyyskausia hyödyntävästä baletin opetussuunnitelmasta. Tutkimukseni on teoreettinen ja tutkimustulokseni perustuvat sekä lähdekirjallisuuteen että omiin kokemuksiini.

Tietoperustan pohjalta jaoin motoriset taidot baletin opettamisen kannalta olennaisiin ryhmiin ja selvitin kyseisten taitojen herkkyyskausien ilmenemisajankohdat 7–16-vuotiailla. Tämän jälkeen loin opetussuunnitelmaehdotelman siitä, kuinka motorista kehitystä ja herkkyyskausia tulisi hyödyntää baletin opettamisessa kyseisellä ikäryhmällä.

Saamiani tuloksia vertasin opetusministeriön laatimaan Tanssin perusopetuksen opetussuunnitelmaan (1989) sekä opetussuunnitelman liitteeseen (1989). Tuloksista ilmeni, että pyörimisten harjoittelun, allegro-työskentelyn ja erityisesti grand allegro -työskentelyn valmistavien harjoitusten tekeminen tulisi aloittaa jo huomattavasti varhaisemmalla iällä kuin Tanssin perusopetuksen opetussuunnitelman liite antaa ymmärtää (1989). Lisäksi kärkitossutyöskentely pitäisi aloittaa vasta 12-vuotiaana. Monet liikkeet olisi mahdollista opettaa myös aikaisemmin kuin Tanssin perusopetuksen opetussuunnitelman liite (1989) ohjeistaa. Aina tavoitteen ei tarvitse olla esteettinen ja laadullinen, vaan joitain liikkeitä voi harjoitella täysin muun tavoitteen pohjalta.

The impulse for this thesis was an interest in a child's and a young person's motor development and the stages of sensitivity when starting to ponder whether the learners are taught certain movements in ballet at the right time considering their motor development. After all, according to studies, there occur stages of sensitivity in motor development, and the learner is then more susceptible to learning a skill faster than at other times.

The objective of the thesis was to clarify how motor development and the stages of sensitivity can be utilized as a support of ballet teaching of 7-16-year-olds. On the basis of the results I will create a proposition to a ballet curriculum utilizing motor development and the stages of sensitivity. This study is theoreti-cal and the results of the study are based on both facts found in literature and based on my own experiences.

Based on the information gained the pupils were divided according to their mo-tor skills and the stages of sensitivity into groups essential for ballet teaching. After this a proposition to a curriculum was created in order to be utilized in bal-let instruction with the age group in question.

The results were compared with the core curriculum of dance compiled by the Ministry of Education (1989) and with the supplement of the curriculum (1989). The results show that practising rotations, doing the preparatory practices of allegro exercise and especially grand allegro exercise should be started at a considerably younger age than the supplement of the core curriculum of dance implies (1989). In addition, ballet pointe shoe exercises should not be started until the age of 12. Many movements could also be taught earlier than what the supplement of the core curriculum of dance (1989) instructs. The objective does not always need to be aesthetic and qualitative but some movements can be practised on the basis of a completely different aim.