Suojateiden suunnitteluperusteiden vertailua Pohjoismaissa
Hurskainen, Jari (2013)
Hurskainen, Jari
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305076796
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305076796
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin Helsingin kaupunkisuusuunnitteluvirastolle Destia Oy:n ohjauksessa. Työssä selvitettiin suojateiden suunnitteluperusteita Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Työn tarkoituksena oli selvittää, millä perusteilla Pohjoismaissa suojateitä sijoitetaan katu- ja tiealueille ja millaisia ohjeita suojatiesuunnitteluun on käytössä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia kattava selvitys siitä, mitkä lait, säädökset ja ohjeet ohjaavat Suomen suojateiden suunnittelua, ja verrata niitä muiden Pohjoismaiden suunnitteluohjeisiin. Työssä selvitettiin myös suojateiden vaihtoehtoiset kadunylitysjärjestelyt eri maissa.
Työssä käytettiin laajaa valikoimaa kotimaista ja ulkomaista alan kirjallisuutta sekä internetistä löytyneitä lähteitä. Tutkimusmateriaalin kattavuuteen vaikuttivat työnohjaajien lukuisat kontaktihenkilöt. Nykyisten käytäntöjen selvittämiseksi liikennesuunnittelijoita haastateltiin tutkimusmaiden suurimmista kaupungeista sähköpostikysymysten avulla.
Työn tuloksista ilmenee, että suojateiden suunnittelukriteerit vaihtelevat paljon eri maiden tai jopa saman maan kaupunkien ja kuntien välillä. Yhtenäisimmät ohjeet suojatiesuunnitteluun löytyvät Norjasta, jossa vuonna 2007 julkaistu käsikirja on yhtenäistänyt maan suojatiekäytäntöjä. Suurimmat puutteet suojateiden sijoituskriteereistä löytyivät Suomesta, jossa koettiin, ettei nykyinen ohjeistus anna tukea päätöksille, jotka koskevat suojateiden sijoitusta. Työn selvityksessä kävi myös ilmi, että muissa maissa on käytössä ns. kadunylityspaikka, jossa autoilijalla ei ole väistämisvelvollisuutta jalankulkijaa kohtaan, vaan jalankulkijan tulee odottaa liikennevirrasta sopivaa väliä ylittääkseen kadun.
Selvityksen perusteella suositellaan Suomeen toteutettavaksi yhtenäistä suojateiden suunnittelua ohjaavaa käsikirjaa, josta löytyisi uusien suojateiden toteuttamiskriteerien lisäksi selvät ohjeet nykyisten suojateiden parantamiseen ja turhien suojateiden poistamiseen. Vaihtoehtoisten kadunylitysjärjestelyjen käyttöönottomahdollisuutta tulisi myös tutkia.
Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia kattava selvitys siitä, mitkä lait, säädökset ja ohjeet ohjaavat Suomen suojateiden suunnittelua, ja verrata niitä muiden Pohjoismaiden suunnitteluohjeisiin. Työssä selvitettiin myös suojateiden vaihtoehtoiset kadunylitysjärjestelyt eri maissa.
Työssä käytettiin laajaa valikoimaa kotimaista ja ulkomaista alan kirjallisuutta sekä internetistä löytyneitä lähteitä. Tutkimusmateriaalin kattavuuteen vaikuttivat työnohjaajien lukuisat kontaktihenkilöt. Nykyisten käytäntöjen selvittämiseksi liikennesuunnittelijoita haastateltiin tutkimusmaiden suurimmista kaupungeista sähköpostikysymysten avulla.
Työn tuloksista ilmenee, että suojateiden suunnittelukriteerit vaihtelevat paljon eri maiden tai jopa saman maan kaupunkien ja kuntien välillä. Yhtenäisimmät ohjeet suojatiesuunnitteluun löytyvät Norjasta, jossa vuonna 2007 julkaistu käsikirja on yhtenäistänyt maan suojatiekäytäntöjä. Suurimmat puutteet suojateiden sijoituskriteereistä löytyivät Suomesta, jossa koettiin, ettei nykyinen ohjeistus anna tukea päätöksille, jotka koskevat suojateiden sijoitusta. Työn selvityksessä kävi myös ilmi, että muissa maissa on käytössä ns. kadunylityspaikka, jossa autoilijalla ei ole väistämisvelvollisuutta jalankulkijaa kohtaan, vaan jalankulkijan tulee odottaa liikennevirrasta sopivaa väliä ylittääkseen kadun.
Selvityksen perusteella suositellaan Suomeen toteutettavaksi yhtenäistä suojateiden suunnittelua ohjaavaa käsikirjaa, josta löytyisi uusien suojateiden toteuttamiskriteerien lisäksi selvät ohjeet nykyisten suojateiden parantamiseen ja turhien suojateiden poistamiseen. Vaihtoehtoisten kadunylitysjärjestelyjen käyttöönottomahdollisuutta tulisi myös tutkia.