Hoitopolku lasten kotisairaanhoidossa
Komulainen, Jessika; Suomela, Maiju (2013)
Komulainen, Jessika
Suomela, Maiju
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087378
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087378
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli yhtenäisen, joustavan ja saumattoman hoitopolun kuvaaminen lasten kotisairaanhoidossa. Tavoitteenamme oli suomenkielisen materiaalin tuottaminen aiheesta ja tätä kautta hoitopolkukäytäntöjen kehittämisen edistäminen.
Opinnäytetyömme oli osa Metropolia ammattikorkeakoulun ja HYKS Naisten- ja lastentautien tulosyksikön yhteistä Tulevaisuus lasten erikoissairaanhoidossa -hanketta. Työmme tehtiin käyttäen kehittämistyön menetelmää ja soveltaen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Työelämän asiantuntijana työssämme toimi osastonhoitaja HYKS-alueen lasten kotisairaanhoidon yksiköstä.
Lapsen hoitopolku alkaa päätöksestä siirtää lapsi kotisairaanhoitoon. Lapsi voi siirtyä kotisairaanhoitoon sairaalan päivystyksestä tai osastohoidosta. Hoitopolku ei kuitenkaan ole yhdensuuntainen, vaan lapsi voidaan siirtää myös kotisairaanhoidosta osastohoitoon, jos hoitoa ei jostain syystä voida toteuttaa kotona. Lapsen hoito kotisairaanhoidossa voidaan lopettaa, jos sairaanhoidollinen tarve päättyy lapsen kasvun, kehityksen tai paranemisen myötä. Yhtenäisen, joustavan ja saumattoman hoitopolun edellytyksenä on tiivis yhteistyö kaikkien hoitoon osallistuvien tahojen kesken, mukaan lukien lapsen vanhemmat. Kokonaisvaltaisen hoidon mahdollistaa jokaisen hoitopolun vaiheen tarkka ja yksityiskohtainen suunnittelu sekä hoidon jatkuva arviointi. Hoitoon osallistuvan moniammatillisen tiimin tiedot, taidot ja kokemukset tulee hyödyntää sekä hoidon suunnittelussa että toteutuksessa. Lapsen tarpeet ja kuntoutus tulee olla kaiken toiminnan lähtökohtana.
Yhtenäisten toimintaohjeiden sekä kriteereiden tarve lapsen siirtämiseen sairaalasta kotisairaanhoitoon nousi työssämme esille. Ohjeistusta tarvitaan niin yleisellä tasolla, kuin myös yksityiskohtaisesti kohdennettuna jokaiselle lapselle. Vanhempien osallistumista lapsensa hoitoon tulee tukea, ja heidän jaksamistaan voidaan edesauttaa esimerkiksi tilapäishoidon järjestämisellä. Ammattitaitoisten, pysyvien hoitajien rekrytoiminen kotisairaanhoitoon on koettu haasteelliseksi. Hoitajien saamiseksi tulisikin löytää erilaisia ratkaisuja, jotta lasten ja perheiden tunne hyvästä ja laadukkaasta hoidosta mahdollistuu.
Opinnäytetyömme oli osa Metropolia ammattikorkeakoulun ja HYKS Naisten- ja lastentautien tulosyksikön yhteistä Tulevaisuus lasten erikoissairaanhoidossa -hanketta. Työmme tehtiin käyttäen kehittämistyön menetelmää ja soveltaen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Työelämän asiantuntijana työssämme toimi osastonhoitaja HYKS-alueen lasten kotisairaanhoidon yksiköstä.
Lapsen hoitopolku alkaa päätöksestä siirtää lapsi kotisairaanhoitoon. Lapsi voi siirtyä kotisairaanhoitoon sairaalan päivystyksestä tai osastohoidosta. Hoitopolku ei kuitenkaan ole yhdensuuntainen, vaan lapsi voidaan siirtää myös kotisairaanhoidosta osastohoitoon, jos hoitoa ei jostain syystä voida toteuttaa kotona. Lapsen hoito kotisairaanhoidossa voidaan lopettaa, jos sairaanhoidollinen tarve päättyy lapsen kasvun, kehityksen tai paranemisen myötä. Yhtenäisen, joustavan ja saumattoman hoitopolun edellytyksenä on tiivis yhteistyö kaikkien hoitoon osallistuvien tahojen kesken, mukaan lukien lapsen vanhemmat. Kokonaisvaltaisen hoidon mahdollistaa jokaisen hoitopolun vaiheen tarkka ja yksityiskohtainen suunnittelu sekä hoidon jatkuva arviointi. Hoitoon osallistuvan moniammatillisen tiimin tiedot, taidot ja kokemukset tulee hyödyntää sekä hoidon suunnittelussa että toteutuksessa. Lapsen tarpeet ja kuntoutus tulee olla kaiken toiminnan lähtökohtana.
Yhtenäisten toimintaohjeiden sekä kriteereiden tarve lapsen siirtämiseen sairaalasta kotisairaanhoitoon nousi työssämme esille. Ohjeistusta tarvitaan niin yleisellä tasolla, kuin myös yksityiskohtaisesti kohdennettuna jokaiselle lapselle. Vanhempien osallistumista lapsensa hoitoon tulee tukea, ja heidän jaksamistaan voidaan edesauttaa esimerkiksi tilapäishoidon järjestämisellä. Ammattitaitoisten, pysyvien hoitajien rekrytoiminen kotisairaanhoitoon on koettu haasteelliseksi. Hoitajien saamiseksi tulisikin löytää erilaisia ratkaisuja, jotta lasten ja perheiden tunne hyvästä ja laadukkaasta hoidosta mahdollistuu.