Huolto-ohjelman laatiminen sähkönjakeluverkon komponenteille

Abstract

Insinöörityössä oli tarkoituksena luoda perusteet uudentyyppiselle ennakkohuolto-ohjelmalle. Ennakkohuolto-ohjelman pääpaino on tavoissa, joilla pyritään määrittämään komponentin huollontarve ja -kannattavuus. Jokainen ennakkohuolto-ohjelman tavoista pohjautuu eri ajatukseen siitä, miten komponentin huollon tarvetta halutaan tarkastella.

Tapa 1 pohjautuu Fortumin nykyiseen käytäntöön. Tällöin komponentille suoritetaan ennakkohuolto-ohjelman mukaiset huoltotoimet komponentin pitoajan loppuun asti.

Tapa 2 pohjautuu verkkoyhtiön sallittuun tuottoon. Tällöin komponentille lasketaan jokin tietty ikä, minkä jälkeen sen tuotto ja poistot eivät enää kata huoltokustannuksia.

Tapa 3 perustuu luotettavuuslaskentaan. Tässä komponentin huollon tarve määräytyy sen mukaan, aiheuttaako se häiriössä suuremman kustannuksen kuin sen huollon kustannukset ovat.

Lopuksi tarkastelu toteutetaan vielä yhdistämällä tavat 2 ja 3. Näin ollen komponentin huollontarve määräytyy viimeisen huoltovuoden ja luotettavuuslaskennan pohjalta.

Ennakkohuolto-ohjelman tavoista 2 ja 3 sekä niiden yhdistelmä laskee huoltokustannuksia nykyisestä arvosta. Huoltokustannukset saadaan laskemaan noin 34–50 prosenttia.

Työn ennakkohuolto-ohjelma mahdollisti komponenttien luokittelun niiden huollon tarpeen mukaan. Näin ollen komponenttien huoltokustannuksia voidaan tarvittaessa laskea ilman, että jakeluverkon taloudellisuus, luotettavuus tai turvallisuus kärsii. Lisäksi komponenttien valinta ennakkohuoltoon helpottuu.

The purpose of this Thesis was to create the foundation for a new kind of preventive maintenance program. The main focus was in creating different solutions on how to determine if a component needs maintenance, and, if it is profitable to do maintenance work for the component. Each of the solution is based on different idea of how it is possible to choose components for maintenance.

Mode 1 is based on the current way of doing maintenance at Fortum. In this case maintenance is carried out following the maintenance plan until the component reaches its tech-nical service time.

Mode 2 is based on the allowed income that can be made with the component. In this case there will be calculated a certain age, after which income and depreciation will not be able to cover the cost of maintenance.

Mode 3 is based on reliability. In this case maintenance is carried out if component has greater interruption costs than maintenance costs.

Mode 2 and 3 are also combined. By doing this, it is possible to find out the year when maintenance actions are still profitable, considering economical and reliability point of view.

Represented modes 2, 3 and their combination will descend maintenance costs. Mainte-nance cost will descend 34–50 percent.

Maintenance plan will make it possible to categorize the components by their need for maintenance. This makes it possible to decrease the costs of maintenance without com-promising financial aspect, reliability of the network or the safety of the network. It also makes it easier to choose components for preventive maintenance.