MUSIIKKIMUISTELUA INNOSTAEN : Musiikkimuisteluryhmä muistihäiriöisille vanhuksille espoolaisessa palvelutalossa

Abstract

TIIVISTELMÄ

Vanhusten määrä lisääntyy seuraavien vuosikymmenten aikana merkittävästi yhteiskunnassamme. Muistihäiriöiden kuntouttavalle toiminnalle on tarvetta. Sosiaalipedagoginen musiikkimuistelu on kuntoutusmuoto, joka antaa lisäarvoa vanhusten hyvään elämään. Kuntoutusmetodi on tässä opinnäytetyössä selkeästi mallinnettu ja sen pohjalta on suhteellisen yksinkertaista toteuttaa musiikkimuisteluryhmiä seniori- ja palvelutaloissa sekä hoivakodeissa. Ryhmän ohjaajan ei ole välttämätöntä hallita minkään musiikki-instrumentin taitoa

Tämä opinnäytetyö on toiminnallinen. Olemme toteuttaneet musiikkimuisteluryhmän espoolaisessa palvelutalossa muistihäiriöisille vanhuksille, joista jokaiselle oli diagnosoitu lievä tai keskivaikea muistihäiriö. Ryhmä kokoontui kaikkiaan viisi kertaa. Opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys on sosiaalipedagogiikka, jonka yksi työmuoto on sosiokulttuurinen innostaminen. Olemme tehneet työn työntekijänäkökulmasta, kuinka työntekijä saisi työkaluja toimia muistihäiriöisen vanhuksen kanssa häntä innostaen. Lisäksi olemme käsitelleet työssämme niitä tietoja ja taitoja, joita työntekijä tarvitsee ohjatessaan sosiaalipedagogista musiikkimuisteluryhmää. Työstä hyötyvät vanhustenhuollossa hoito- ja ohjaustyössä toimivat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset.

Tässä opinnäytetyössä on mallinnettu sosiaalipedagogisen musiikkimuisteluryhmän prosessin kulku. Mu-siikkimuisteluryhmä vahvisti jäsenten yhteisöllisyyden tunnetta, ja ryhmäläisten musiikin aktivoimien muistojen jakaminen oli kollektiivista. Jokaisen viiden musiikkimuistelukerran rakenne oli samanlainen. Ajan ja paikan orientaatio tuki muistihäiriöisen vanhuksen minuuden rakentumista. Rytmiikka ja ää-nenavaus auttoivat ryhmän jäseniä keskittymisessä ja tarkkaavaisuuden säätelyssä. Musiikkimuistelusessioiden teemana olivat kansanlaulut.

Jo viiden musiikkimuistelukerran toteuttamamme testiryhmä antoi selviä viitteitä muistihäiriöisten vanhusten voimaantumisesta. Osallisuuden ja osallistumisen kokeminen innosti heitä näkemään itsensä oman elämänsä subjektina. Yhteisesti jaetut musiikin synnyttämät tunteet vahvistivat ja antoivat toivoa sekä tyytyväisyyden tunteen oman elämän hallinnasta.

ABSTRACT

The number of older people will rise considerably in our society in the next twelve years. As a conse-quence, there will be a need for the rehabilitation of people who have memory disorders. Socio-pedagogical reminiscence of music is a good form of rehabilitation, and at no high costs. The method distinctly modelled in this study is relatively simple to follow in residential homes and institutions for older people. The leader of the group does not necessarily have to be able to play any instrument; the group can well work without accompaniment. In our group, the songs were not accompanied but the leader intensified the melody and rhythms of the songs by clapping hands and by varying the loudness of the singing voice.

This study was functional. We arranged five sessions on music reminiscence for a group of older people. Each one of them had been diagnosed as having slight or semi-severe memory disorders. The frame of reference of our work was social pedagogy, one of whose working methods is socio-cultural animation. The point of view of this study was that of the worker’s with the aim to find tools to work with older people with a memory disorder and stimulate them. In addition, our study dealt with knowledge and skills which the worker needed when he lead a socio-cultural reminiscence-of-music group. The target group of the study compressed the professionals who worked in nursing and counselling jobs within the social and health care field.

Sociopedagogical reminiscence of music is a form of rehabilitation. It provides older people’s good lives with added value and inspires them to be masters of their own lives. This study modelled the process in a music reminiscence group. The group strengthened the sense of community among its members and there was collective sharing of memories activated by common music. The structure of every session was similar. The orientation of time and place helped in counselling an old person. Rhythmic and voice opening made it easier for the members of the group to concentrate and to regulate their attention. The topics of the sessions were folksongs.

After only five sessions for the older people who had memory disorders, the group showed clear indications of empowerment. The experience of being involved and of participation inspired them to see themselves as masters of their own lives. The common and shared feelings aroused by music strengthened them and gave them hope and a sense of satisfaction at controlling their own lives.