Isovanhempien kokemuksia isovanhemmuudestaan

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvailla isovanhemmuutta isovanhempien näkökulmasta. Lähtökohtana oli ajatus siitä, että isovanhemmuus pohjautuu suurelta osin isovanhemman ja lapsenlapsen väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Isovanhemmuus perustuu kolmen eri sukupolven väliseen suhteeseen, jossa keskimmäisellä sukupolvella eli isovanhempien aikuisilla lapsilla on suuri merkitys. Isovanhempana toimimisessa keskeistä on kokemuksellisuus niin isovanhemman kuin lapsenlapsen näkökulmasta.

Opinnäytetyöni on laadullinen tutkimus, johon tutkimusaineiston hankin teemahaastatteluilla. Haastateltavaksi valitsin harkinnanvaraisena näytteenä henkilöitä, joilla on omia biologisia lapsenlapsia. Tutkimusta varten haastattelin kaksi isoäitiä ja yhden isoisän. Toteutin haastattelut pari- ja yksilöhaastatteluina. Haastatteluista saadun aineiston analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti.

Tutkimustuloksista ilmenee isovanhemmuuden olevan isovanhemmille luonnollinen jatkumo vanhemmasta isovanhemmaksi. Se on heidän mielestään rikkaus. Isovanhemmat haluavat viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä lastenlastensa kanssa, jonka vuoksi ajan rajallisuus huolettaa etenkin työssäkäyviä isovanhempia. Toisaalta isovanhemmat osallistuvat hyvin tiivisti lastenlastensa hoitoon, vaikka isovanhemmat ovat vielä itse mukana työelämässä.

Tutkimustulosten mukaan keskimmäinen sukupolvi vaikuttaa omalla toiminnallaan ja ratkaisuillaan merkittävästi siihen, miten isovanhemmuus käytännössä toteutuu ja kuinka tiivistä yhteydenpito isovanhempien ja lastenlasten välillä on. Tästä syystä isovanhemmat pitävät tärkeänä hyvien välien säilymistä lastenlastensa vanhempiin. Isovanhempien ja lastenlasten välinen suhde on aitoa kaveruutta. Yhdessä ollessa tehdään asioita, joista lapsi pitää.

Tutkimustulosten mukaisesti isovanhemmuuteen liittyy paljon ihmisiä voimaannuttavia tekijöitä. Isovanhemmuus on yhteiskunnan sosiaalista pääomaa. Tämän ymmärtämisen myötä isovanhemmuuden toteutumista voidaan tukea paremmin sosiaali- ja terveysalan eri toimintaympäristöissä.

The purpose of this study is to examine grandparenthood from the grandparent`s point of view. The starting point of my study was that grandparenthood is mainly based on the interaction between a grandchild and a grandparent.

This thesis is a qualitative study, the data of which was gathered by way of thematic interviews. The subjects chosen for interview were chosen as grandparents who have biological grandchildren. I interviewed two grandmothers and one grandfather in two separate interviews. The first one was carried out as a paired interview and the other was an individual interview. The research method used is based on theory-driven content analysis.

The study shows that grandparenthood was viewed as a natural continuum from parenting to grandparenthood. The grandparents found it enriching to be a grandparent, and wanted to spend as much time as possible with their grandchildren, being concerned about the limited amount of time they have with them. This was especially true with grandparents still in the working life. Even though still in working life, grandparents participated intensively with childcare.

Results show that the middle generation, ie. the parents’ actions and decisions influenced how grandparenthood was carried out and how close the communication between grandparents and their grandchildren was. For this reason grandparents thought that it was very important to have a good relationship with their children, the parents. The relationship between the children and the grandparents was one of a genuine friendship. When together, the time was spent doing things the child enjoyed.

According to the findings, being a grandparent includes many empowering factors. For this reason grandparenthood should be supported in the field of welfare and health.