Energiatodistuksen hyödyntäminen asunto- ja asuinkiinteistökaupassa
Mäkelä, Marko (2013)
Mäkelä, Marko
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305158561
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305158561
Tiivistelmä
Rakennusten energiatodistus on EU-direktiivistä peräisin oleva, mutta kansallisesti toteutettu energiantehokkuuden mittari. Se on tarkoitettu vertailukelpoiseksi ja havainnolliseksi asiakirjaksi, joka toimii kuluttajien ohjauskeinona ja luotettavana tietopakettina. Suomessa energiatodistus tuli käyttöön alun perin vuonna 2008, ja nyt vuonna 2013 sen lainsäädäntö on olennaisella tavalla muuttumassa.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kartoittaa energiatodistuksen asemaa kiinteistöliiketoiminnassa, kriittisesti vertailla energiatodistukseen liittyviä muuttuvia säädöksiä sekä arvioida lakimuutoksen onnistuneisuutta tavallisen ihmisen ja alan ammattilaisen näkökulmasta. Lisäksi lasketaan kolmelle esimerkkikohteelle uusi energiatodistus ja niille saatuja energialuokkia verrataan taloyhtiöiden kohdalla edellisiin todistukseen ja pientaloesimerkin kohdalla arkiseen intuitioon. Opinnäytetyön näkemyksellisyys perustuu alan ammattilaisten haastatteluihin ja kirjoittajan omaan kokemukseen alalta.
Alkuperäisen lain mukainen energiatodistus oli laadintamenetelmiltään kirjava ja perustui toteutuneisiin eli mitattuihin kulutuslukemiin, jotka normeerattiin Jyväskylän sääalueen mukaisiin lämmitystarvelukuihin vertailukelpoisuuden mahdollistamiseksi. Todellisuudessa vertailukelpoisuus jäi näennäiseksi, koska ihmisten suuresti vaihtelevat kulutustottumukset jäivät hyvin määrääväksi tekijäksi ja myös todistusten laskentatavassa saattoi olla todella suuria eroja. Kiinteistöalan ammattilaiset eivät ole antaneet alkuperäisen lain mukaiselle energiatodistukselle arvoa asiakirjana siinä merkityksessä, mihin se tarkoitettiin.
Vuoden 2013 kesäkuun alussa voimaan astuva uusi laki energiatodistuksesta pyrkii parantamaan epäkohtia: laatimisprosessit on karsittu lukuisista vain yhteen, pätevyysvaatimukset yhdenmukaistuvat ja laskentaperiaate muuttuu kokonaan laskennalliseksi, jolloin käyttäjän vaikutus energiankulutuksesta poistuu kokonaan ja sen tilalle tulee ennalta määrättyjen laskentakertoimien ja niiden taustalla olevan politiikan vaikutukset, jotka nekään eivät ole ongelmattomia. Todistuksen laadinta rakennuksen laskennalliseen kulutukseen perustuen jakaa mielipiteitä, ja monet kuluttajat sekä ammattilaiset ovat syystäkin sen havainnollisuudesta etukäteen skeptisiä. Laskennallinen todistus kokonaisuutena on kuitenkin askel oikeaan suuntaan ja lakimuutos onnistuu korjaamaan monta ongelmaa, vaikka osa uuden todistuksen laadinnan lähtöarvoista ja oletuksista ovat vielä lain tullessa voimaan kyseenalaisia.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kartoittaa energiatodistuksen asemaa kiinteistöliiketoiminnassa, kriittisesti vertailla energiatodistukseen liittyviä muuttuvia säädöksiä sekä arvioida lakimuutoksen onnistuneisuutta tavallisen ihmisen ja alan ammattilaisen näkökulmasta. Lisäksi lasketaan kolmelle esimerkkikohteelle uusi energiatodistus ja niille saatuja energialuokkia verrataan taloyhtiöiden kohdalla edellisiin todistukseen ja pientaloesimerkin kohdalla arkiseen intuitioon. Opinnäytetyön näkemyksellisyys perustuu alan ammattilaisten haastatteluihin ja kirjoittajan omaan kokemukseen alalta.
Alkuperäisen lain mukainen energiatodistus oli laadintamenetelmiltään kirjava ja perustui toteutuneisiin eli mitattuihin kulutuslukemiin, jotka normeerattiin Jyväskylän sääalueen mukaisiin lämmitystarvelukuihin vertailukelpoisuuden mahdollistamiseksi. Todellisuudessa vertailukelpoisuus jäi näennäiseksi, koska ihmisten suuresti vaihtelevat kulutustottumukset jäivät hyvin määrääväksi tekijäksi ja myös todistusten laskentatavassa saattoi olla todella suuria eroja. Kiinteistöalan ammattilaiset eivät ole antaneet alkuperäisen lain mukaiselle energiatodistukselle arvoa asiakirjana siinä merkityksessä, mihin se tarkoitettiin.
Vuoden 2013 kesäkuun alussa voimaan astuva uusi laki energiatodistuksesta pyrkii parantamaan epäkohtia: laatimisprosessit on karsittu lukuisista vain yhteen, pätevyysvaatimukset yhdenmukaistuvat ja laskentaperiaate muuttuu kokonaan laskennalliseksi, jolloin käyttäjän vaikutus energiankulutuksesta poistuu kokonaan ja sen tilalle tulee ennalta määrättyjen laskentakertoimien ja niiden taustalla olevan politiikan vaikutukset, jotka nekään eivät ole ongelmattomia. Todistuksen laadinta rakennuksen laskennalliseen kulutukseen perustuen jakaa mielipiteitä, ja monet kuluttajat sekä ammattilaiset ovat syystäkin sen havainnollisuudesta etukäteen skeptisiä. Laskennallinen todistus kokonaisuutena on kuitenkin askel oikeaan suuntaan ja lakimuutos onnistuu korjaamaan monta ongelmaa, vaikka osa uuden todistuksen laadinnan lähtöarvoista ja oletuksista ovat vielä lain tullessa voimaan kyseenalaisia.