Psykiatrisen potilaan kuulluksi tuleminen hoitokokouksessa

Abstract

Opinnäytetyöni kuuluu osaksi "Yhteistoimintamallin kehittäminen psykiatriseen hoitotyöhön" -projektia joka toteutui Metropolia ammattikorkeakoulun ja Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Auroran sairaalan (osastot 6-1 ja 15-6C) sekä HYKS Psykiatriakeskuksen (osastot 2 ja 6) yhteistyönä. Omaa opinnäytetyötäni tehdessä olin henkilökohtaisesti yhteistyössä Auroran sairaalan psykiatrisen osaston 15-6 C kanssa. Perinteinen psykiatrinen hoito on aiempien tutkimusten mukaan ollut laitoskeskeistä, asiantuntijalähtöistä ja potilasta passivoivaa. Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvata yhteistoiminnallisuuden toteutumista hoitokokouksissa. Tutkimuksessa haetaan vastausta seuraaviin kysymyksiin: Miten potilaan osallistuminen mahdollistui hoitokokouksessa? Mitkä tekijät edistivät ja estivät dialogia hoitokokouksessa? Opinnäytetyö toteutettiin suppeana kirjallisuuskatsauksena, tutkimuksena sekä tutkimusaineistoin analysointina. Tutkimusaineiston keruuta varten laadin lomakkeen, jossa on neljä hoitokokousta käsittelevää kysymystä. Lomakkeeseen tuli muutama taustakysymys sekä avoimia kysymyksiä, joihin hoitajat vastasivat omin sanoin. Vastaaminen tapahtui täyttämällä lomake hoitokokouksen yhteydessä ja aineisto kerättiin syys-lokakuussa 2008. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin mukaan ja käsitteet sekä kategoriat muodostettiin tutkimusaineiston pohjalta.

Vastauksissa oli paljon yhteneväisyyttä ja vastausten painopisteet hoitotyön ja -kokouksen käytännöstä olivat vastaajilla samoilla alueilla. Suurimmasta osasta vastauksia sai sen kuvan, että potilas pystyi kertomaan vapaasti ja perustelemaan kertomaansa. Tutkimukseni tulosten pohjalta moniäänisyys hoitokokouksissa voidaan esittää niin, että kaikki osallistuvat tahot saavat mahdollisuuden puhua ja kaikki tulevat myös kuulluiksi. Kokoukseen osallistuvien hoitohenkilöiden vuorovaikutusta edistävä vaikutus toteutuu parhaiten, mikäli osallistuvat henkilöt ovat potilaalle jo aiemmin tuttuja. Dialogia estäviä tekijoitä ovat yleisesti kiire ja ajan puute. Estävänä tekijänä aiemmissa tutkimuksissa mainittua asiantuntijalähtöistä hoitotyötä ei vastauslomakkeissa suoranaisesti tullut ilmi, mutta siihen viittaavaa varautuneisuutta potilaan osalta kylläkin. Hoitokokouksissa lähdettiin liikkeelle potilaan omasta kertomuksesta ja yksipuolinen tutkimustulos kertoo osaston ammattitaidosta ja yhteisistä linjoista. Tutkimuksen tulokset tukevat hyvin osaston omia tavoitteita yhteistoiminnallisen hoitokulttuurin vahvistumiseen työskentelyn lähtökohdaksi.

This final project was part of The Collaborative Care Model in Psychiatric Nursing Project, that was carried out by: Helsinki Metropolia University of Applied Sciences, Helsinki, Finland, Helsinki City Aurora Hospital (Wards 15-6C and 6-1), Helsinki, Finland, and HUCH Psychiatry Center (Wards 2 and 6), Helsinki, Finland. According to earlier studies, psychiatric nursing and health care was institutional, expert-based and passifying toward patients. The objective of my study was to describe how collaboration between patients and nursing staff was actualised in care meetings. In this study, I searched answers to the following questions: How patients participated in care meeting? Which aspects promoted/prevented it? My final project was a literature wiew and a small research. To gather information, I made a form that included four questions about the care meeting. There were questions about the background situation and some open-ended questions. The nurses in the psychiatric hospital ward filled out the forms in their own words. The gathering of the information happened between September and October in 2008. The material was analysed by using the methods on inductive content analysis.

There were many similarities in the answers: the answers focused on nursing and health care and the methods used in the meetings. From most of the answers, one could draw the conclusion that the patient was free to tell his/her wiews and s/he could rationalise his/her aspects. Moreover, everyone had an opportunity to tell his/her aspects and everyone was listened to. The collaboration in the meetings was most effective when the participants were familiar to the patient. Elements that prevented the dialogue in the meetings were usually hurry and a lack of time. Expert-based nursing and health care that was found in the previous researches, were not really found in this study. The starting point in the meetings was the patients own narration, and this one-sided result explained the ward staff's professionality and common policy. The results supported the principles and goals of the psychiatric hospital wards to build and strenghten collaborative care culture.