Potilaiden kokemuksia näkemisestään monovision LASIK -leikkauksen jälkeen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa monovision-ratkaisuun päätyneiden potilaiden subjektiivisesta näkemisestä LASIK-taittovirheleikkauksen jälkeen. Tavoitteena oli selvittää, minkälaisia näköoireita heillä mahdollisesti on ja kuinka tyytyväisiä he näkemiseensä ovat. Saatua tietoa voidaan käyttää taittovirheleikkauksiin hakeutuvien ikänäköisten potilaiden esitutkimuksissa, ohjeistuksissa ja jälkitarkastuksissa. Opinnäytetyön yhteistyökumppani oli Eiran Sairaalan silmälaseryksikkö.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella. Tutkimusaineisto koostui yhdeksän monovision LASIK -leikkauksen läpikäyneen potilaan teemahaastatteluista sekä näkötesteistä.

Analyysimenetelmänä oli teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Tutkimustulosten mukaan lähes kaikkien potilaiden subjektiivinen näkeminen kauas oli heikompaa kuin ennen. Lähisilmä häiritsi kaukokatselua, ja se suljettiin usein. Kaukonäkemisen tarkkuusongelmat korostuivat vähäisissä valaistusolosuhteissa sekä tarkkaa näkemistä ja nopeaa reagointia vaativissa tilanteissa, etenkin autolla ajossa. Hämärällä koettiin valojen muuttuneen häiritsevämmiksi kuin ennen. Lähietäisyyksille nähtiin hyvin ilman laseja valtaosassa päivittäisiä toimintoja. Etäisyyksien arvioinnissa potilaat eivät juuri olleet kokeneet ongelmia. Kaikki potilaat yhtä lukuun ottamatta olisivat valinneet monovision-leikkausmenetelmän, jos päätös olisi täytynyt tehdä uudelleen. Tutkittavat olivat melko tai erittäin tyytyväisiä näkemiseensä. Vaikka näkeminen ei ollut paras mahdollinen, suurin osa oli sopeutunut heikommaksi kokemaansa näkemiseen.

Tulokset nostavat esiin potilasvalinnan haasteita. Potilaille tulisi monovision-ratkaisun yhteydessä kertoa sen hyödyistä sekä haitoista verrattuna vaihtoehtoisiin leikkausmenetelmiin. Heidän tulisi ymmärtää, että silmien yhteistoiminta, binokulaarinen näöntarkkuus, kontrastinäkö sekä stereonäkö voivat huonontua, mikä heikentää näkemisen laatua ja miellyttävyyttä. Myös hämäränäköön ja valoon liittyvät ongelmat olisi tuotava esiin. Lisäksi olisi selvitettävä ennakolta, pystyykö henkilön näköjärjestelmä sopeutumaan muuttuvaan tilanteeseen. Tämä onnistuu parhaiten piilolaseilla toteutettavan monovision-korjauksen avulla.

The objective of this study was to increase knowledge on subjective vision on patients who had undergone a monovision LASIK operation. The purpose was to find out if the patients had any sideeffects on vision and determine their satisfaction. The knowledge can be utilised in presbyopic patient examinations.This study was carried out in co-operation with the Eira Hospital.

The study was conducted using a qualitative method. The data was collected from nine patients by unstructured interviewing practices and vision tests. The data was analyzed using theory bound content analysis.

The majority of the patients experienced decrease in their long distance vision. The undercorrected myopic eye had a disturbing effect on the vision, and it was often shut. The problems were more significant in dim lighting conditions, and when sharp vision and fast reaction were needed, like in driving. In most everyday tasks, near vision was considered to be good without eyeglasses. The patients reported light-related problems especially in dim light. There were no significant depth perception problems informed. All but one patient would have chosen the monovision surgery if they had had to make the decision again. The patients reported a high level of satisfaction with their vision. Although the vision was not perfect, the majority felt they had adapted to the defective vision.

The results reveal the importance of patient selection on monovision refractive surgery. The patients shoud be informed of the risks and benefits associated with monovision and alternative methods of surgery. The patient should also be given information about limitations of binocularity, binocular visual aquity, contrast sensitivity and stereopsis. It is also important to bring out light-related problems. In addition, it should be determined in advance if the patient can be adapted to monovision by testing contact lens monovision.