Leikkaava kuvaaja dokumenttielokuvassa : kahden työnkuvan hyödyt ja haitat
Kovasiipi, Tuukka (2013)
Lataukset:
Kovasiipi, Tuukka
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305169066
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305169066
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee leikkaavan kuvaajan työnkuvaa ja sen vaikutusta dokumenttielokuvan tekoprosessiin ja lopputulokseen. Se tarkastelee kuinka kuvaajan ja leikkaajan työnkuvien yhdistäminen samalle henkilölle vaikuttaa dokumenttielokuvan leikkausprosessiin. Lähtökohta aiheen valinnalle oli kokemusten herättämä tarve pohtia työnkuvien yhdistämistä tarkemmin.
Opinnäytetyö on toiminnallinen ja koostuu kirjallisesta osasta sekä teososasta. Teososana tekijä leikkasi noin 15-minuuttisen dokumenttielokuvan nimeltä Kaasutehtaankatu 1 (Metropolia, 2011). Elokuva oli tilaustyö Kaapelitehtaalle. Siinä seurattiin neljän vuoden ajan Suvilahden teollisuusalueen muuttumista kulttuurikeskukseksi. Samasta materiaalista oli tarkoitus tehdä tunnin mittainen dokumenttielokuva nimeltä Voimala, joka ei ole valmistunut.
Aihetta käydään läpi tuotannon rakenteen mukaisesti ja Kaasutehtaankatu 1 -elokuvan tekoprosessi toimii esimerkkinä. Tutkimuksessa pohditaan myös sitä, kuinka tällaisen elokuvan toteuttaminen soveltuu koulumaailmaan.
Lähdemateriaalina on käytetty alan ammattikirjallisuutta sekä tekijän opintomuistiinpanoja. Työssä reflektoidaan Kaasutehtaankatu 1:n ja Voimalan leikkausprosessista saatuja kokemuksia, joita havainnollistavat esimerkit kyseisten elokuvien tekoprosessista. Tutkimuksen tuloksena tekijä toteaa, että erillinen leikkaaja on tärkeä parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Opinnäytetyö on toiminnallinen ja koostuu kirjallisesta osasta sekä teososasta. Teososana tekijä leikkasi noin 15-minuuttisen dokumenttielokuvan nimeltä Kaasutehtaankatu 1 (Metropolia, 2011). Elokuva oli tilaustyö Kaapelitehtaalle. Siinä seurattiin neljän vuoden ajan Suvilahden teollisuusalueen muuttumista kulttuurikeskukseksi. Samasta materiaalista oli tarkoitus tehdä tunnin mittainen dokumenttielokuva nimeltä Voimala, joka ei ole valmistunut.
Aihetta käydään läpi tuotannon rakenteen mukaisesti ja Kaasutehtaankatu 1 -elokuvan tekoprosessi toimii esimerkkinä. Tutkimuksessa pohditaan myös sitä, kuinka tällaisen elokuvan toteuttaminen soveltuu koulumaailmaan.
Lähdemateriaalina on käytetty alan ammattikirjallisuutta sekä tekijän opintomuistiinpanoja. Työssä reflektoidaan Kaasutehtaankatu 1:n ja Voimalan leikkausprosessista saatuja kokemuksia, joita havainnollistavat esimerkit kyseisten elokuvien tekoprosessista. Tutkimuksen tuloksena tekijä toteaa, että erillinen leikkaaja on tärkeä parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.