Leikkaava kuvaaja dokumenttielokuvassa : kahden työnkuvan hyödyt ja haitat

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee leikkaavan kuvaajan työnkuvaa ja sen vaikutusta dokumenttielokuvan tekoprosessiin ja lopputulokseen. Se tarkastelee kuinka kuvaajan ja leikkaajan työnkuvien yhdistäminen samalle henkilölle vaikuttaa dokumenttielokuvan leikkausprosessiin. Lähtökohta aiheen valinnalle oli kokemusten herättämä tarve pohtia työnkuvien yhdistämistä tarkemmin.

Opinnäytetyö on toiminnallinen ja koostuu kirjallisesta osasta sekä teososasta. Teososana tekijä leikkasi noin 15-minuuttisen dokumenttielokuvan nimeltä Kaasutehtaankatu 1 (Metropolia, 2011). Elokuva oli tilaustyö Kaapelitehtaalle. Siinä seurattiin neljän vuoden ajan Suvilahden teollisuusalueen muuttumista kulttuurikeskukseksi. Samasta materiaalista oli tarkoitus tehdä tunnin mittainen dokumenttielokuva nimeltä Voimala, joka ei ole valmistunut.

Aihetta käydään läpi tuotannon rakenteen mukaisesti ja Kaasutehtaankatu 1 -elokuvan tekoprosessi toimii esimerkkinä. Tutkimuksessa pohditaan myös sitä, kuinka tällaisen elokuvan toteuttaminen soveltuu koulumaailmaan.

Lähdemateriaalina on käytetty alan ammattikirjallisuutta sekä tekijän opintomuistiinpanoja. Työssä reflektoidaan Kaasutehtaankatu 1:n ja Voimalan leikkausprosessista saatuja kokemuksia, joita havainnollistavat esimerkit kyseisten elokuvien tekoprosessista. Tutkimuksen tuloksena tekijä toteaa, että erillinen leikkaaja on tärkeä parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

The present thesis focuses on the role of a cinematographer/editor in the documentary film making. It concentrates on the effect the role has in the editing process and analyzes the outcome of it. The reason to begin this thesis has been the writer's own interest to examine the incorporation of these two roles based on his own experiences.

It is multimodal work that consists of both a theoretical and practical parts. As for the practical part, the writer edited a 15 minute documentary film Kaasutehtaankatu 1. The film was made for the facility called the Cable Factory. The development of an obsolete industrial space to a cultural factory was observed for over four years. An hour long documentary film Power Plant was meant to be edited from the same material. The project is yet to be completed.

The structure of the thesis will be formed through the process of film making, as the following procedures take place: pre-production, production and post-production. The process of Kaasutehtaankatu 1 will serve as an example. The thesis also examines how making this kind of a film fits the educational world.

Professional literature and the writers own study notes serve as the source material for the thesis. In addition, the writer reflects his own experiences gained from filming and editing both Kaasutehtaankatu 1 and Power Plant. The topics are demonstrated by examples based on the making of these films. In the end of the thesis the writer found out that in order to reach the best possible result, having an editor, who only focuses on editing is extremely essential.