7–12-vuotiaiden henkinen pahoinvointi ja sen ennaltaehkäisy, tunnistaminen ja jatkotoimenpiteet kouluterveydenhuollossa

Abstract

Alakouluikäisten henkistä pahoinvointia on tutkittu vähän kouluterveydenhoitajien nä-kökulmasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kouluterveydenhoitajien ko-kemuksia 7–12-vuotiaiden lasten mielenterveydestä, ja sen riskeistä, mahdollisista on-gelmista ja häiriöistä. Tarkoituksena on myös kuvata, miten terveydenhoitajat ennalta-ehkäisevät ja tunnistavat 7–12-vuotiaan lapsen henkistä pahoinvointia ja miten he toi-mivat tunnistamisen jälkeen. Tutkimustehtävät laadittiin tarkoituksen pohjalta. Teema-haastattelun avulla haastateltiin yksilöllisesti viittä kouluterveydenhoitajaa Oulussa ke-vään 2012 aikana. Aineisto analysoitiin laadullisella, teoriaohjaavalla sisällönanalyysil-lä. Tulosten mukaan suurin osa lapsista voi hyvin, minkä taustalla ovat pääosin onnelliset perhesuhteet ja kaverit. Lasten henkinen pahoinvointi näyttäytyy puolestaan yleensä mielenkiinnon menetyksenä, väsymyksenä ja apeutena. Vanhempien parisuhteen, van-hemmuuden ja mielenterveyden ongelmat sekä kaverisuhteiden ongelmat olivat ylei-simpiä henkisen pahoinvoinnin riskejä. Tärkeimmiksi ennaltaehkäisyn keinoiksi koet-tiin keskustelu, henkisen voinnin tukeminen ja riskitekijöihin puuttuminen. Tunnistami-sen keinoina puolestaan pidettiin seulontaa, seuraamista, fyysisten ja henkisten piirtei-den tarkkailua sekä kaverisuhteiden ja poissaolojen tiedustelua. Jatkohoitotoimenpitei-siin kuului neuvojen kysyminen lastenlääkäriltä. Terveydenhoitajat ottivat kuitenkin yhteyttä Lasten- ja nuorisopsykiatriseen työryhmään viimeistään koulun apukeinojen loppuessa. Ennaltaehkäisyssä, tunnistamisessa ja auttamisessa tehtiin yhteistyötä pää-asiassa koululääkärin, koulupsykologin, koulukuraattorin, oppilashuoltoryhmän, opetta-jien, terveysaseman, lastensuojelun ja nuorisotoimen kanssa. Tutkimus on tarkoitettu ensisijaisesti kouluterveydenhoitajille ja alan opiskelijoille. Tu-loksia voidaan käyttää kouluterveydenhuoltotyön kehittämiseen henkisen pahoinvoinnin ennaltaehkäisyssä, tunnistamisessa ja jatkotoimenpiteissä. Terveydenhoitajat voivat käyttää myös tutkimustietoja käytännön mielenterveystyössään. Toivomme kuitenkin tutkimuksesta olevan hyötyä kaikille, jotka työskentelevät alakouluikäisten lasten paris-sa. Tutkimusta voitaisiin jatkaa esimerkiksi laajentamalla aineistoa siten, että haastattelu ulotettaisiin koko Suomen kattavaksi.

BACKROUND: Public health nurses’ experiences of school children’s mental health problems have been studied only a little although the subject is very important and cur-rent. AIM: The aim of this study was to describe the experiences that public health nurses had of school children’s mental health risks, problems and disorders and how they felt their work was appreciated by the parents and the school community. The aim was also to produce information how public health nurses prevented and identified mental health problems and how they worked after the identification. METHOD: This study used qualitative methods for data collection. Five school nurses were interviewed one by one using theme-based interviews. The data were analysed by qualitative theory of normative content analysis. RESULTS: The results showed that most children were fine, but there were some chil-dren who had problems with their mental health. The biggest risks for developing men-tal health problems were problems in the family. The most important ways to prevent mental health problems were talking with the children and reacting if there seemed to be a high risk for problems. The ways to identify mental health problems seemed to be screening, and observing the children’s physical and mental qualities and also asking and talking about their friendships and school work. They could also consult pediatri-cians if they had any worries about mental health issues. If they didn’t know how to proceed with children who had mental health concerns they contacted the child and ado-lescent psychiatry team. The nurses also co-operated with the school doctor, the school psychologist, the school welfare officer, the student social services, the teachers, the clinic, the child welfare and the youth work services during preventing, identification and follow-up treatment. CONCLUSIONS: This study has mainly been made for the school nurses and students. The results can be used to develop preventing and identifying mental health concerns and to plan the follow-up treatment. Public health nurses can also use the results in their mental health work. The study could also benefit all the people who work with children. In the future the study could be done all over Finland.