Kriisiviestinnän viilaaminen - mielekästä viranomaiselle, mieletöntä medialle?

Abstract

Tutkielmassani analysoin viranomaisten ja median yhteistyössä tekemien normaaliolojen kriisiviestintäharjoitusten dynamiikkaa toimittajan näkökulmasta. Kysyn: ketä kriisiviestinnän harjoittelu palvelee ja miten eri tahot saadaan mielekkäällä tavalla mukaan harjoitteluun? Vastauksia näihin kysymyksiin etsin 1.- 3.10.2012 järjestetystä JOKI12 -valmiusharjoituksesta. Tutkielman aineisto muodostuu harjoitukseen osallistuneiden toimittajakollegoiden ja viranomaisten haastatteluista sekä omista havainnoistani.

Tavoitteenani on tehdä kehitysehdotuksia, joilla mahdollisia puutteita pystyttäisiin paikkaamaan tulevaisuuden kriisiviestintäharjoituksissa. Esittelen myös tiivistelmät seikoista, joita tulee ottaa huomioon, kun media halutaan ottaa mukaan harjoituksiin sen ammattietiikan ja toiminnan kannalta mielekkäällä tavalla.

Tutkimusmenetelminä käytän ladulliselle tutkimukselle tyypillistä teemahaastattelua sekä osallistuvaa havainnointia. Haastattelut toteutin kasvotusten ja videopuhelinpalvelun avulla.

Tietoperustassa määrittelen, mitä kriisiviestinnällä ja sen harjoittelemisella tarkoitetaan sekä pyrin aukaisemaan lukijalle viranomaisten normaaliolojen kriisien viestintää ohjaavia lakeja. Samalla esittelen toimittajien yhteiskunnallisia tehtäviä, työtä ohjaavia eettisiä ohjeistuksia ja pohdin, miten ohjeiden noudattaminen onnistuu kriisiviestintää simuloidessa?

Tutkielmani keskeinen havainto on, JOKI 12 –valmiusharjoitus toimi viranomaisten kannalta hyvin, mutta pelkästään viranomaistiedon varassa olleet toimittajat eivät päässeet työskentelemään totuudenmukaisella tavalla eli kohtaamaan kriisin kokeneita kansalaisia. Kenttäolosuhteiden lavastaminen on haastavaa, mutta siihen voidaan pyrkiä järjestöjen, esimerkiksi SPR:n, ja harrastajanäyttelijöiden avulla. Median olisi syytä ottaa mukaan jo harjoituksen suunnitteluvaiheeseen.

The aim of the thesis was to study the dynamics of the crisis communications simulations collaboratively organized cooperatively by officials and media from the journalists’ point of view; who does it serve to practice crisis communications and how can all the participants be involved in the practice in a worthwhile way.

The study material for this thesis is based on the experiences of myself, journalist colleagues and city officials, who participated in JOKI12 preparedness simulations, held in 1 st-3 rd October 2012 in Oulu, Finland.

The research method for the thesis is a qualitative and interview based research carried out in the form of face-to-face conversations and via multimedia sessions. The interviews were based on semistructured interview.

In the framework section it is defined what is meant by crisis communications and its practice generally. It is also pursued to clarify how the laws guide the officials’ behavior at the time of crisis. It also introduces the social functions and ethical codes which work as the guidelines for the journalists as well as how do these ethical codes work at time of crisis communications simulations?