Ohjaaja, konsultti vai opettaja? : ulkopuolisen ohjaajan vaikutus työryhmälähtöisessä tilausdokumentissa
Lappalainen, Lari (2013)
Lappalainen, Lari
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052210157
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052210157
Tiivistelmä
Ohjaaja, konsultti vai opettaja? käsittelee ulkopuolisen ohjaajan käyttämistä dokumenttielokuvassa, jossa muut toimijat eivät ole media-alan ammattilaisia, vaan tilaajan määräämä työryhmä. Ohjaajan tulee tällaisessa tilanteessa omaksua monenlaisia rooleja, joista itse ohjaustyö on vain pieni osa. Lisäksi työssä tarkastellaan dokumenttielokuvan rajoja ja muotoa tukeutuen muun muassa John Websterin teorioihin. Työssä pohditaan millaista elokuvallista tuotosta voidaan kutsua dokumenttielokuvaksi. Voiko työn tilaaja määrittää dokumenttielokuvan sisältöä jo ennakkolinjauksilla niin tarkasti, että dokumentaarinen osuus on vaarassa kuihtua ennakkoon valituiksi mielipiteiksi?
Opinnäytetyön teososa on Kun neljästä tuli yksi -dokumenttielokuva, joka käsittelee Helsingin keskusta-alueen seurakuntien yhdistämistä. Dokumentti koostuu entisten ja nykyisten työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden haastatteluista. Projektiraporttimaisen lähestymistavan lisäksi aineistona on käytetty Kun neljästä tuli yksi -dokumentin työryhmän kokouspöytäkirjoja ja muita tarkoitusta varten tuotettua kirjallista materiaalia. Työssä käydään seikkaperäisesti läpi työn kulkua aina toimeksiannosta haastateltavien valintaan ja lopulliseen leikkaukseen.
Työn lopputuloksena todetaan, että toimiessaan amatöörityöryhmän luotsina, ohjaajan on otettava tuloksesta huomattavasti tavallista isompi vastuu, eikä se välttämättä ole täysin ongelmatonta. Kaikkein eniten tämänkaltainen projekti tarvitsisi tuottajaa, joka pitäisi etenemisen toivotulla uralla.
Opinnäytetyön teososa on Kun neljästä tuli yksi -dokumenttielokuva, joka käsittelee Helsingin keskusta-alueen seurakuntien yhdistämistä. Dokumentti koostuu entisten ja nykyisten työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden haastatteluista. Projektiraporttimaisen lähestymistavan lisäksi aineistona on käytetty Kun neljästä tuli yksi -dokumentin työryhmän kokouspöytäkirjoja ja muita tarkoitusta varten tuotettua kirjallista materiaalia. Työssä käydään seikkaperäisesti läpi työn kulkua aina toimeksiannosta haastateltavien valintaan ja lopulliseen leikkaukseen.
Työn lopputuloksena todetaan, että toimiessaan amatöörityöryhmän luotsina, ohjaajan on otettava tuloksesta huomattavasti tavallista isompi vastuu, eikä se välttämättä ole täysin ongelmatonta. Kaikkein eniten tämänkaltainen projekti tarvitsisi tuottajaa, joka pitäisi etenemisen toivotulla uralla.