Ohjauksen merkitys ja toteutuminen poliklinikalla

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Seinäjoen keskussairaalan korva-, nenä-, ja kurkkutautien poliklinikan ohjauksen toteutumista käytännössä. Työllä pyrittiin tuottamaan käyttökelpoista tutkimustietoa, jota pystytään hyödyntämään ohjauksessa sekä selvittämään hoitohenkilökunnan koulutuksen ja ohjauksen tarve aiheesta. Tutkimukseen osallistui 13 hoitajaa korva-, nenä-, ja kurkkutautien poliklinikan yksiköstä. Tutkimus oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi strukturoituja, avoimia sekä monivalintakysymyksiä. Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että ohjaus on tärkeä osa hoitotyötä. Tutkimustulosten mukaan kaikilla vastanneilla oli riittävät valmiudet toteuttaa ohjausta ja suurin osa oli sitä mieltä, että ohjausta annetaan riittävästi potilaille. Lisäkoulutukseen ei koettu olevan tarvetta, mikä puolestaan kertoo korkeasta ammattitaidosta. Ohjaukseen käytettävästä ajasta oli eriäviä mielipiteitä. Omaisten läsnäolo ohjauksessa koettiin sekä tarpeellisena että häiritsevänä tekijänä. Vastaajat kokivat haasteellisimmiksi tilanteet, joissa ohjattavalla on muistisairaus tai ohjattavan keskittymiskyky on huono. Myös ohjattavan motivoiminen osallistumaan omaan hoitoonsa tuotti toisinaan hankaluuksia. Ohjauksessa korostettiin asiakaslähtöisyyttä ja yksilöllisyyttä. Vastaajat pitivät ohjauksen antamisessa tärkeimpänä potilaan arjessa selviämistä, jota tuetaan antamalla potilaalle hyvät jatkohoito-ohjeet sekä suullisesti että kirjallisesti.

The purpose of this bachelor’s thesis was to find out how guidance is implemented in practice in the ENT-outpatient clinic in Seinäjoki Central Hospital. A further purpose was to find information that could be used in guidance. A focus was also to find out the need for further education and guidance among the staff. The study was participated by 13 nurses in the ENT unit. The study was both qualitative and quantitative. The research material was collected with a questionnaire that included structured and semi-structured and also open-ended questions. All of the respondents thought that guidance is an important part of nursing. The results of the study show that all the respondents have the needed preparedness for carrying out guidance and the majority of respondents thought that the patients are receiving enough guidance. Further education was not needed which indicates that there is a high expertise among the nurses. There were dissenting views on the time that was used to guide patients. The presence of a close relative was felt to be both useful and disturbing. The most challenging thing was the situations where the patient had memory disorders or a low concentration ability. There were also some problems with motivating the patients to self-care. The focus was on client-orientedness and individuality. The most important thing in guidance was felt to be the patients managing at home. That is supported by giving the patient good instructions orally and in written form for maintaining good care at home.