Lapsensa perinataaliaikana menettäneiden äitien kokemuksia hoitohenkilökunnalta saamastaan henkisestä tuesta ja tuen tarpeesta

Abstract

Hoitotyön yksi haastavimmista tilanteista on lapsensa menettäneen äidin tukeminen. Lapsen kuoleman kokeneet äidit ovat parhaita asiantuntijoita kertomaan hoitohenkilökunnalle, millaista tukea he tässä tilanteessa tarvitsevat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata äitien kokemuksia saamastaan ja tarvitsemastaan tuesta, kun lapsi kuolee synnytyksen aikana tai pian sen jälkeen, sekä miten hoitohenkilökunnan suhtautuminen kuolemaan ja suruun oli äidille välittynyt. Tavoitteena oli hoitajien ammattitaidon vahvistaminen juuri lapsensa menettäneen äidin henkisenä tukijana. Tutkimus pohjautui teorioihin normaalin ja komplisoituneen suruprosessin etenemisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, joita ovat muun muassa oikeanlaisen henkisen tuen saaminen. Tutkimuksessa kuvattiin myös sitä, millaista on lapsen kuoleman aiheuttama suru sekä millaiset asiat voivat vaikuttaa hoitohenkilökunnan suhtautumiseen kuolemaan ja suruun ja miten tämä suhtautuminen saattaa edistää tai vaikeuttaa tuen antamista surevalle äidille. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Käpy ry:n internetsivuilla ja suljetuissa Facebook-ryhmissä helmi-maaliskuun aikana 2013. Kyselyyn vastasi 45 äitiä. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimustuloksissa tärkeimmiksi asioiksi äidin henkisessä tukemisessa nousivat hoitajan läsnäolo ja äidille tarjottu aika, keskustelumahdollisuudet, yksilöllisyys, yksityisyys ja rohkaisu kuolleen lapsen kohtaamiseen. Myös huolenpito, empatia ja hienotunteisuus mainittiin useissa vastauksissa. Muutamat äidit ottivat esiin myös hoidon jatkuvuuden ja vanhemmuuden tukemisen henkisen tuen muotona. Hoitohenkilökunnan suhtautuminen kuolemaan ja suruun oli välittynyt äidille hienotunteisuutena, empaattisuutena ja surun kunnioittamisena tai sen puutteena. Hoitajat olivat olleet joko vetäytyviä ja kommentoineet epäasiallisesti tai asiallisia, ammattimaisia ja luontevia. Hoitajan omien tunteiden näyttäminen koettiin positiivisena asiana.

One of the most challenging situations in nursing is to support a mother whose child has died. Experts on the type of support the nursing staff should give in that kind of situation are the mothers who have experienced the loss of a child. The aim of this bachelor’s thesis was to describe mothers’ experiences on the type of support they had received and would have needed when their child died during the labour or shortly after that. In addition, this bachelor’s thesis described how the nurses’ attitudes towards death and grief had been experienced by the grieving mothers. The purpose was to improve the skills of the nursing staff as the supporters of a mother who has just lost her child. This bachelor’s thesis was based on theories of a normal and complicated grieving process and the factors that may influence them, for example the access to a right kind of mental support. This study also described the sorrow followed by the loss of a child and the factors that can affect the way nurses react towards death and grief and how this may promote or hinder the support given for the grieving mother. The data was collected using an electronic questionnaire advertised during February-March 2013 on the web pages and private Facebook groups of Käpy ry., which is a Finnish support organization for families who have experienced a death of a child. The questionnaire was answered by 45 mothers. The method of analysis used in this study was qualitative content analysis. According to the results, the most important means of supporting a grieving mother is being available and giving enough time and possibilities for discussion. In addition, individuality, privacy and encouragement to confront the dead child were perceived as important. Looking after the mother’s needs, showing empathy and being discreet were also mentioned. Some mothers also brought up the need for continuing care and support for parenthood as a type of mental support. The attitudes of the nursing staff towards death and grief had been conveyed to the mothers as the nurses’ discreetness, empathy and respectfulness, or the lack thereof. The nurses had either withdrawn from the situation and given indiscreet remarks, or been matter-of-fact, professional and natural in their behavior. A nurse showing her own feelings was perceived as positive.