Lapsensa perinataaliaikana menettäneiden äitien kokemuksia hoitohenkilökunnalta saamastaan henkisestä tuesta ja tuen tarpeesta
Laaksonen, Sirpa (2013)
Laaksonen, Sirpa
Vaasan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052410543
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052410543
Tiivistelmä
Hoitotyön yksi haastavimmista tilanteista on lapsensa menettäneen äidin tukeminen. Lapsen kuoleman kokeneet äidit ovat parhaita asiantuntijoita kertomaan hoitohenkilökunnalle, millaista tukea he tässä tilanteessa tarvitsevat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata äitien kokemuksia saamastaan ja tarvitsemastaan tuesta, kun lapsi kuolee synnytyksen aikana tai pian sen jälkeen, sekä miten hoitohenkilökunnan suhtautuminen kuolemaan ja suruun oli äidille välittynyt. Tavoitteena oli hoitajien ammattitaidon vahvistaminen juuri lapsensa menettäneen äidin henkisenä tukijana.
Tutkimus pohjautui teorioihin normaalin ja komplisoituneen suruprosessin etenemisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, joita ovat muun muassa oikeanlaisen henkisen tuen saaminen. Tutkimuksessa kuvattiin myös sitä, millaista on lapsen kuoleman aiheuttama suru sekä millaiset asiat voivat vaikuttaa hoitohenkilökunnan suhtautumiseen kuolemaan ja suruun ja miten tämä suhtautuminen saattaa edistää tai vaikeuttaa tuen antamista surevalle äidille. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Käpy ry:n internetsivuilla ja suljetuissa Facebook-ryhmissä helmi-maaliskuun aikana 2013. Kyselyyn vastasi 45 äitiä. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimustuloksissa tärkeimmiksi asioiksi äidin henkisessä tukemisessa nousivat hoitajan läsnäolo ja äidille tarjottu aika, keskustelumahdollisuudet, yksilöllisyys, yksityisyys ja rohkaisu kuolleen lapsen kohtaamiseen. Myös huolenpito, empatia ja hienotunteisuus mainittiin useissa vastauksissa. Muutamat äidit ottivat esiin myös hoidon jatkuvuuden ja vanhemmuuden tukemisen henkisen tuen muotona. Hoitohenkilökunnan suhtautuminen kuolemaan ja suruun oli välittynyt äidille hienotunteisuutena, empaattisuutena ja surun kunnioittamisena tai sen puutteena. Hoitajat olivat olleet joko vetäytyviä ja kommentoineet epäasiallisesti tai asiallisia, ammattimaisia ja luontevia. Hoitajan omien tunteiden näyttäminen koettiin positiivisena asiana.
Tutkimus pohjautui teorioihin normaalin ja komplisoituneen suruprosessin etenemisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, joita ovat muun muassa oikeanlaisen henkisen tuen saaminen. Tutkimuksessa kuvattiin myös sitä, millaista on lapsen kuoleman aiheuttama suru sekä millaiset asiat voivat vaikuttaa hoitohenkilökunnan suhtautumiseen kuolemaan ja suruun ja miten tämä suhtautuminen saattaa edistää tai vaikeuttaa tuen antamista surevalle äidille. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Käpy ry:n internetsivuilla ja suljetuissa Facebook-ryhmissä helmi-maaliskuun aikana 2013. Kyselyyn vastasi 45 äitiä. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimustuloksissa tärkeimmiksi asioiksi äidin henkisessä tukemisessa nousivat hoitajan läsnäolo ja äidille tarjottu aika, keskustelumahdollisuudet, yksilöllisyys, yksityisyys ja rohkaisu kuolleen lapsen kohtaamiseen. Myös huolenpito, empatia ja hienotunteisuus mainittiin useissa vastauksissa. Muutamat äidit ottivat esiin myös hoidon jatkuvuuden ja vanhemmuuden tukemisen henkisen tuen muotona. Hoitohenkilökunnan suhtautuminen kuolemaan ja suruun oli välittynyt äidille hienotunteisuutena, empaattisuutena ja surun kunnioittamisena tai sen puutteena. Hoitajat olivat olleet joko vetäytyviä ja kommentoineet epäasiallisesti tai asiallisia, ammattimaisia ja luontevia. Hoitajan omien tunteiden näyttäminen koettiin positiivisena asiana.