ISBAR-menetelmän käyttökokemukset Vaasan keskussairaalan päivystyspoliklinikalla ja Pohjanmaan pelastuslaitoksen Vaasan ensihoitoyksikössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla ISBAR-menetelmän käyttökokemuksia Vaasan sairaanhoitopiirissä ja Pohjanmaan pelastuslaitoksen Vaasan ensihoitoyksikössä. Tutkimus tehtiin tilaustyönä Vaasan keskussairaalalle. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella tammi-helmikuussa 2013. Kyselylomakkeessa oli strukturoituja monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Monivalintakysymysten tulokset analysoitiin SPSS 19,0 -tilastointiohjelman avulla ja avoimien kysymysten analysointiin käytettiin sisällön analyysiä. Tutkimukseen osallistui 15 hoitoalan työntekijää. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään potilasturvallisuutta, ISBAR-menetelmän käyttöönottoa ja tutkimuksen kohdeorganisaatioiden toimintaa. Tutkittua tietoa haettiin terveysalan eri tietokannoista. Aiheesta ei juuri löytynyt aiempia tutkimuksia. ISBAR-menetelmän käytön määrä oli vähäistä tutkittavissa yksiköissä. Kolmasosa vastanneista ei käyttänyt menetelmää koskaan raportoinnin tukena ja kukaan ei käyttänyt sitä aina. Yleisimpiä ISBAR-menetelmän käyttötilanteita olivat lääkärikonsultointi ja potilaan ilmoittaminen osastolle. Runsas puolet oli saanut koulutusta menetelmän käytöstä, mutta kuitenkin suurin osa 57 % vastanneista oli sitä mieltä, että lisäkoulutukselle olisi tarvetta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ISBAR-menetelmän käyttö on vielä melko vähäistä tutkittavissa yksiköissä. Jatkossa olisi tarpeen suorittaa kysely uudestaan, kun ISBAR-menetelmä on ollut organisaatioissa käytössä pidemmän aikaa.

The purpose of this bachelor´s thesis was to describe what kind of experiences nursing staff in Vaasa Central Hospital Emergency Room and Ostrobothnia Rescue Department Emergency Unit in Vaasa have on using of the ISBAR-method. The research was made for Vaasa Central Hospital. The material was collected by using a questionnaire which included structured questions and some open ended questions. The study was participated by 15 nurses. The theoretical frame deals with patient safety, introducing the ISBAR- method and the target organization. Scientific information was searched in different nursing science databases. There were hardly any published researches to find on the subject. Using the ISBAR-method in the target organizations was quite rare. One third of the respondents had never used the method and no one used it always. The most common reasons to use the ISBAR- method were consulting the doctor or giving the hospital ward information about the patient. Over a half of the respondents have had training to the ISBAR-method but still most of the respondents felt that there is a need for further training. It can be stated as a conclusion that the using of the ISBAR-method is yet quite rare in the target organizations. This inquiry should be carried out again when the ISBAR- method has been used in the organization for a longer period of time.