Kaksoisdiagnoosikuntoutujan työkyvyn arviointiprosessi : toimintaterapian osuus Järvenpään sosiaalisairaalassa

Abstract

Opinnäytetyössämme käsittelemme kaksoisdiagnoosikuntoutujan työkyvyn arviointiprosessia Järvenpään sosiaalisairaalassa toimintaterapian näkökulmasta. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, kuinka työkyvyn arviointiprosessi etenee sekä tarkastella arvioinnin kohdentumista ja sen tuottamaa tietoa. Järvenpään sosiaalisairaalan toimintaterapeutin kokemuspohja oli opinnäytetyössämme keskeisessä roolissa. Kuntoutusprosessin tuloksellisuudelle arviointi on ensiarvoisen tärkeää, koska se muodostaa pohjan kuntoutuksen suunnittelulle, toteutukselle ja seurannalle. Määrittelimme opinnäytetyössämme kaksoisdiagnoosikuntoutujaksi henkilön, jolla on sekä päihde- että mielenterveyshäiriö. Opinnäytetyömme teoreettisena viitekehyksenä käytimme Inhimillisen toiminnan mallia.

Opinnäytetyömme noudatteli laadullisen tapaustutkimuksen piirteitä. Aineistona käytimme toimintaterapeutin kokoamia dokumentteja seitsemästä kaksoisdiagnoosikuntoutujasta sekä toimintaterapeutin teemahaastattelua. Työkyvyn arviointiprosessin etenemistä tarkastelimme aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita mukaillen. Arvioinnin tuottamaa tietoa analysoimme aineistolähtöisesti varsinaisella sisällönanalyysilla.

Työkyvyn arviointiprosessi Järvenpään sosiaalisairaalassa oli monivaiheinen kokonaisuus. Prosessi rakentui pääpiirteittäin yhtenäisesti, mutta toimintaterapeutin toteuttaman työkyvyn arvioinnin kohdentuminen vaihteli kuntoutujan ja arviointitarpeen mukaisesti. Työkyvyn arviointiprosessi tuotti laajasti tietoa kuntoutujan toimintamahdollisuuksista; prosessi koostui esiarvioinnista, elämäntilanteen, fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn, toimintakokonaisuuksien sekä taitojen arvioinnista, joiden perusteella toimintaterapeutti oli laatinut suositukset kuntoutujan toimintamahdollisuuksien edistämiseksi.

Ihmisen työkykyyn vaikuttavia tekijöitä on paljon ja toimintaterapian kokonaisvaltainen lähestymistapa soveltuu hyvin työkyvyn arvioimiseen. Työkyvyn arviointi tuottaa tietoa erittäin monesta osa-alueesta, joten arvioinnin kohdentaminen on avainasemassa oleellisen tiedon saamiseksi.

The aim of our final project was to find out how the assessment of working ability is carried out and what kind of information it produces at the hospital of Järvenpään sosiaalisairaala which is a hospital specialized in substance misuse problems. We wanted to study the special characters of dual diagnosis and how the diagnosis affects a person’s working ability. The need for this project emerged from the occupational therapist (OT) of Järvenpään sosiaalisairaala. The experience of the OT was essential for the goals and aims of our project. The subject of our project was current, because it had not been studied before in the field of occupational therapy. In addition, the need for the assessment of working ability will increase in the future. In this final project we defined ‘dual diagnosis’ as a coexistence of substance misuse and mental illness. The Model of Human Occupation was the theory base for this work.

Our study followed the features of qualitative case study. Our data consisted of the documents of seven patients and an interview of the OT. The data was analysed through content analysis.

The assessment of working ability at Järvenpään sosiaalisairaala was multi-phased. The assessment process consisted of the same basic structure in each case but the evaluation made by the OT varied and relied on the patient’s needs. The results showed that the assessment of working ability produced a wide range of information about the person’s occupational performance.